Tänään, juuri tänään en voi olla toistamatta:
Latvani kyselee ilmassa
mitä on
mitä todella on
juureni hakevat
mykkinä puhdasta pohjavettä.
Vieläkin sanon,
minulle on harmi, että Kyllikki Villa
on tavoittamattomissa.
Tänään, juuri tänään.
Oli tuhkimo ja viisi viisasta miestä.
Ostin glögipullon, vaaleaa ja hedelmäistä,
sytytän lyhtyihin kynttilöitä.
Minä kestän, minä jaksan,
tänäänkin.
Hillitsin kieleni, palkan saan
vasta sitten, kun leipä ei maistu
eikä sokeri sula.
Kestän.
Jaakko Löytty lohduttaa,
antaa sauvan.
Elämä kysyy meiltä ja hakee vastauksia kysymykseen, joka on minä itse. Me seisomme elämän edessä ja joskus suostumme olemaan kysymyksiä, joskus emme. Lämpöä ja rauhaa sinulle tänä Itsenäisyyspäivänä.
VastaaPoistaKiitos, ML, kommentistasi. Mietin maailmaa, sen omituisuuksia, itseäni, mihin asti suostun sen julmuuteen, mihin asti ilo pysyy elämässäni.
VastaaPoistaEi ole olemassa yhtä suoraa.
Aamun pakkanen oli palelluttaa käteni jäänkoppuraista lippunarua käsitellessäni, meillä on talvi.
Harmi, kirjoitin koko laatikon täyteen, mutta se häipyi johonkin. Soitellaan huomenna. Jaksamista! TK
VastaaPoistaMoi, TK, jännäsin vielä eilisen päivän koneen kestämistä, koetellaan nyt sitten kerralla! Ihme pimputuksia kuului, mutta nyt on dvd+r:t täynnä, jotta voidaan nostaa kone pystyyn, jos tilttaa ja pitää vaihtaa kovalevy.
VastaaPoista