Kirja vaa elämää

Lukemisen polulla kompastuksia:

Luettuna on toinen Smith, Auringon voitto,

eivät parantuneet tuntemukset,

kovin runsaasti oli raa'ahkoa seksikuvausta

tappamisen väleihin tungettu.

Tätä kirjaa en sitten millään tarjoa kenellekään.

(Taisi tulla negaa tuplana?)

Kolmas kirja on nyt menossa,

Keihästen sankarit.

Tässä kirjassa löydän kansan kuvausta,

luontotietoutta,

lienee osa ihan oikeaakin?

On ollut norsun -, leijonan - ja krokotiilin

metsästystä, noita-Lusinan parannusta ja

safarien peruskuvioita.

Seuraavaksi kirjaan vyöryy vakoilemista

ja epäilempä, että salaisia kohtauksia

taas, liiaksi asti.

Näitä kirjoja lukiessa hämmentyy

katsoessa päivän nettiuutisia.

Kuvissa on turbaanipäisiä Algeriassa ja Jemenissä
kidnappauksia ja vapauttamista murhaten,

Malissa tietyn uskonnollisen valtaan nousun vaikutuksia,
ennen nuo olisivat olleet kaukaisia asioita,
nyt ymmärrämme ne lähellä oleviksi.

Jos omassa elämässä on "mualima mullillaan"
on ympärillä oleva aivan yhtä sekaisin.

Lähikadulla on eilispäivänä tapettu
lähes ikäiseni ihminen ja poltettu rivariasunto täysin.

"Vanhanaikainenko"? kantaa huolta lasten katsomista
aikuisten ohjelmista,
erään kilpailuohjelman rivoista sanakäännöksistä,
suree sitä, etteivät lapset saa elää lapsina,
kyllä he tuohon maailman ylenpalttiseen pahuuteen ehtivät,
aivan varmasti.

J-P Heiskanen pohtii "Oletko olemassa? Ehkäpä et?"
Aikamoista hurlumheitähän tämä elämä on,
vaan olisiko kukaan tietokonesimulaatiota tehdessään
voinut kaikkea tätä tunkea ohjelmaansa?

Olisiko kuitenkin Luoja
ja Luojan luomat ihmiset kaikkinensa
hyvyyksinensä, pahuuksinensa aikaansaaneet
arkijärjellä käsittämättömän sekamelskan,
jossa ei tunnu olevan muuta kuin
vääriä valintoja?

Retorinen kysymys, johon ei odoteta vastausta.

Pitkästä aikaa muutama korttikin leimattuna, maskaten,
saas nähdä, joutuvatko mappi ööhön vaiko
käyttöön?
Tämän päivän auringonpaiste antoi energiaa,
olemme valosta riippuvaisia.
Onneksi menemme kevättä kohti!

Viime kevään/kesän muistoissa sääkset (?):