sunnuntai 27. tammikuuta 2013

"Sillä maailma on muuttumaton..."

Eilen kokoonnuttiin, alakoulut ja yhden yläkoulun 
opettajat ja koulunkäyntiavustajat
Veso-päivän antia kuuntelemaan.

LPKS:n psykologi Arja Laine
valotti agressiivisen lapsen kohtaamista,
mielenkiintoista kuunneltavaa,
kun ei pitäydytty liian kapealla tiellä
ja tiedolla.

Lappian turvallisuuskouluttaja, ent. poliisi,
Matti Heikkilä puhui varautumisesta ulkoiseen
ja sisäiseen väkivaltaan.

Loppupäivän aikana asiana oli lapsen tukeminen :
yleinen, tehostettu ja erityinen tuki
sekä 11-vuotisen oppivelvollisuuden turhat kiemurat.
(Tuo loppu oli omaa suomennosta,
paljon siitä keskusteltiin, millaisia ongelmia
tulee, jos viisivuotistarkastuksessa
terv.hoitaja ei olekaan oikein asian tasalla,
silloin lapsi ei saa hänelle kuuluvaa 
oppivelvollisuuden pidennystä.)

Pari opea oli kutimineen, kuten ennen vanhaan.

Tänään sain kävelyttää kolaa, jotta ensi viikon vuorolaiselle
olisi puhdas piha.

Perjantaina saimme seinälle suolatyöt.


Kimalleliimalla hiukan töpötettyjä oksia ja runkoja,
kimalle ei vain näy kovin hyvin.


Omannäköisiä töitä, samoilla ohjeilla,
kunhan pitäisivät tallessa sitten
myöhemmin katsottaviksi.


Kuvat niistä sitruunahappotöistä laitoinkin
siihen bloggaukseen, missä kerroin niistä.

Smithin neljäs kirja Siintävä horisontti on alkulukemisissa.
Lukiessani mietin, mikä noissa kirjoissa 
saa lukemaan niitä.
Kai muistot Karl Mayn kirjoista,
joita luin kouluikäisenä,
eipä niitä muita jännittäviä kirjoja tainnut
koulun kirjastosta tai velipoikien hyllystä
 löytyä.

Isän hyllystä luin Howarthin Me kuolemme yksin ja 
Eric Williamsin Hyppyarkku!

Siintävä horisontti

Smithillä on luettavaa luonto/eläin kuvausta,
hiukan arvauksen päältä laitan heimokuvaukset,
kurjinta ovat huonot seksikohtaukset.
Tällä erää riittävät nuo kirjastonhoitajan
minulle tilaamat kirjat.

Ernest Thompson Seatonin luonnosta kertovia
kirjoja nuo eivät voita, mielestäni.

Olen neulonut energiaa antavia lankoja,
kaulaan uusi tuubi ja päähän pipo.


Pipo on Puro Takkatuli- ja huivi on
California Salida lankaa.
Jospa kirkastuvat päivät ja 
oranssit neuleet pitäisivät mielen iloisena.

Lintulaudalla ja sen alla ovat urpiaiset
vierailleet. Viime päivinä en ole nähnyt
punatulkkuja.

Maailmassa on monenlaisia lippusiimoja,
jotka estävät meitä vapaasti elämästä.
Rohkeus elämiseen voidaan nakertaa
monella tavalla,
rohkeimmaltakin.
Vysotski ja Sudenmetsästys:



2 kommenttia:

  1. Ihania ja energisoivia värejä tosiaan noissa sinun neuleissasi!

    Sinulle on haaste blogissani ;)

    VastaaPoista
  2. Ostin Sini Rikbergin tekemät korvikset ja rannekorun oranssisena ja siitä se kaipaus enempään alkoi.
    Auts, sinun kanssasi, kuinkahan tuohon haasteeseen uskaltautuisin??

    VastaaPoista

Iloitsen kommentistasi!