Kukapas muu kuin kirjat:
jouluna luin loppuun Riikka Pulkkisen Totta.
Pidin kirjasta, ilman krumeluureja: hyvä kirja!
Luin Ulla-Maija Paavilaisen Vanhapoika:
pölyttyneessä olohuoneessa löytyy yllättävien käännösten
jälkeen uudenlainen henkilö,
kolme avustettavaa olivat herkullisen erinomaisia,
kiitos U-M P.!
Kun kaikki oli luettu, jouduin ostoksille,
Ykköseltä nappasin Wilbur Smithin Vaaran vesillä.
Nykymerirosvousta, heimoja, uskontoa,
kasvojen menettämistä ja "syviä" tunteita.
Vanhanaikainen kuin olen, minua häiritsi
tietoisesti ympätty tekninen rakkaus/rakastelu.
Osaava voisi nekin luontevasti sisällyttää
tarinaan.
Vaikka en ihmeesti ihastunutkaan, oli kirja oivallinen
yön seuralainen, kun uni katkeili.
Kauan sitten luin kirjan, jossa oli aivan uskomattoman
hienoa Afrikan kuvausta,
norsujen elämää. (Kirjan nimeä en muista.)
Sen muiston velvoittamana yritän etsiä yhä uudelleen
jotain luontoon, taitavasti sommiteltuihin ihmiskuvauksiin
raamitettuja tarinoita Smithiltä.
Ilkalta sain jouluna Virpi Hämeen- Anttilan
Toisen taivaan alla-kirjan.
Pidin, kirja oli minulle juuri tällä hetkellä sopiva.
En metsästänytkään ikuisuutta.
Toiseudelta suojautuminen oli mielestäni kirjan sisin
ja vaikka kirjassa oli aineksia pariin muuhunkin kirjaan,
oli tarina uskollinen tuolle teemalle.
Toiseuden kokemuksia on natiivienkin kesken,
ei ainoastaan eri kansallisuuksien.
Lomalukemisena, irtiottona hyvä.
(Suden vuodesta pidin.)
Kortteiluun inspikseksi ostin Marjo Kauppilan ja Heini Kylmän
Paperista joulun taikaa.
Työkaverilta, Ainolta, sain lahjaksi Julie Hickeyn
Tyylikkäät kortit helposti omin käsin.
En osaa tehdä mallin kanssa, mutta inspiraation saamiseen hyviä
kirjoja molemmat.
Ainahan tuonne takaraivoon jotain hitusia
jää, joita sitten muokaten toteuttaa.
Taika- lehden mallin mukaan teetin kolmosilla
talven puita.
Pidin aikaansaannoksista.
Ennen joulua löysin surfaillessani sivuston,
jossa oli kuvisohjeita.
Viitosten kanssa toteutin talvimaisemaa
niillä ohjeilla.
Maalarinteippiä, vesiväriä ja suolaa.
Emme ehtineet vielä hieroa suolaa pois, emmekä
poistaa maalarinteippiä puiden kohdalta.
Ihan kiva, toteuttamisen arvoinen juttu.
Ensi viikolla ne ovat valmiit.
Sen verran mallityöstä totesin, että
lumen kimallus syntyy suolasta tosi hyvin.
Ulkona olikin kauniita oksia,
eilen olisi paistanut aurinkokin,
mutta hyvä näin.
Tämä taas ei ole yhtään hyvä,
jokavuotinen pelon aihe,
vanhan koulun karkuun päässyt lämpö
on taas synnyttänyt paksut jääpuikot.
Saa pelätä, milloin lapset pudottavat niitä
ja joku saa köntin päähänsä.
Onko tämä taas vain minun huoleni??
Uudisrakennus on saanut seinälle pintaväriä,
hiukan oudon punainen, mutta kaipa vaalenee
ajan kanssa auringossa?
Meri onnistui kuvaamaan näitä tulia paremmin,
mutta aitous välittynee?
Yritin kokeilla pic monkeyn avulla kuvien muokkausta,
mutta en suostu maksamaan kuukausimaksuja,
muuten hyvä juttu.
Tässä yksi kokeilu, ilmainen.
Tämän myötä, itsekullekin hyvää kirkastuvaa talven aikaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Iloitsen kommentistasi!