Rakkautta?

Viikonlopun aikana sain luettua

Noblen Yhdessä jälleen,

kirja loppui haikeasti,

toisaalta aidon oloisesti.

Suuri rakkaus, se joka kulutti palollaan 15 kg noin vain,

päättyi yhtä jaloon ajatukseen.

En ole katunut, lapset olivat ja ovat

tärkeimmät.

Toinen kirja, jonka luin oli Gregoire Delacourt'n

Onnen koukkuja.

Alussa hiukan tökki, mies kirjoittaa naisen ajatuksia

selvästi miehen ajatuksin.

Se kuitenkin oli loppujen lopuksi kirjan suola,

pidin kirjasta.

Mielelläni lukisin kyseisen herran kirjoittamaa

lisääkin!

Delacourt 'n Jocelyn listaa toiveitaan, laittaa

naisen tyytymään vähään, joka kuitenkin on

loppujen lopuksi paljon.

Ja raha, sillä ei niin kauheasti, edes lopussa

mahtia,

helpottaa elämää, sanovat.

Sain postissa Puolikas keltaista aurinkoa,

luettavaa riittää,

eikä aina dekkareita.

Mutta nyt vauvakorttia nyvertämään,

kertoivat, että poikavärityksellä.

Enhän minä osaa laittaa kaiken maailman
härpäkkeitä,
hyvin pelkistetyllä linjalla jatkan.

Tuijalta ostin tuon vaunuleimasimen,
olen ostokseeni tyytyväinen.

Sisäpuolelle laitoin "miehekästä" ruudutusta.

Takana käytin pikkujalka leikkuria,
minusta se sopi tuohon.

Carola ja Maailmain,

muistoille!

Päälletyksin tarinaa

Luettuani Terttu Autereen Huhtikuun morsian kirjaa

olen muistellut hiukan haikeana keräämääni 

Martta Haatasen kirjakokoelmaa (18 kirjaa), jonka

lahjoitin paikallisen lukion käyttöön.

Haatanen kirjoitti hyvin samanoloisesti ja oikeutetusti 

vanhahtavalla tavalla, olihan aika sodan jälkeistä,

moraali, usko ja toivo korkealla.

(Vaikka jostain luinkin, että moraali kuului parempiosaisille!!)

Haatasen kirjoista useimmat julkaisi Pellervo-seura,

samoin kuin tätini kirjan Kotipirtti.

Autereen Huhtikuun morsian, en oikein osaa sanoa, kenelle

suosittelisin sitä.

Helppoa, hiukan höyhenellä pyyhkäistyä historian

tuntua, sievistelevää.

Luin, kun ei ollut enää muuta luettavaa.

Lukeminen on samanlaista kuin neulominen,

aina pitää olla kirja/kirjoja (neuleita) kesken.

Joskus saatoin lukea useampaa kirjaa yhtä aikaa,

kai ikä näkyy siinä, etten enää viittä,

joskus kahta samanaikaisesti.

Suomalaiseen Joona Linnaan tutustuin  Lars Keplerin

(pariskunnan kirjailijanimi) Tulitodistaja kirjassa.

Rankka kirja, pahuutta monin muodoin,

satuttavaa, mietittävää.

Tahtoisi lukea jotain rakentavampaa välissä,

mistäs sellaisen kirjan nappaa?

Sitä Puolikas keltaista aurinkoa odottelen

 huutomyyjä ei ole lähettänyt vieläkään!

Juuri nyt on kesken Yhdessä jälleen,

Elisabeth Noblen kirjoittama kirja.

Hiukan muistuttaa Binchyn tyyliä.

Ensirakkauden vaikutus, hm, eipäs ole kehumista,

puukonpistoon nuorena aikuisena päättyi

se tarina!
Ei siis kirjassa!

Kirjan tarina on minulta vielä kesken,

kommervenkkeineen helpompaa lukemista,

paha ei vallassa, uusioperhe, sairautta,

onhan sitä siinäkin.

Kanslisti siirtyy toiseen työpaikkaan,

kortti on puoleksi tehtynä.

Tiina, viimevuotinen ope on saanut pikkuisen,

vauvakortti sitten hänelle.

24.3. valmistunut kortti:

Ja sisällä salmiakkikuviota,
joskus ajattelin, ettei tuo ole
hyvä, mutta enpäs sanoisi
nyt ihan niin.

Perjantain viimeiset tunnit olivat yllättävän helppoja,

ääni ei ollut niin korvia hajottavaa ja töitäkin

saatiin tehtyä.

(Viimeksi kolme tyttöä ahersi, muilla oli muut mielessä,

murrosikä iskee päälle ja kuviksen ja käsityön tunneilla

se eniten näkyy.)

Oli kiva, että he itse kysyivät, 

saavatko laittaa ohraa kasvamaan,

pöydällä oli tarjolla lautaset, multa ja siemenet.

(Kotona pidin siemeniä vedessä yön yli ja

pidän kirkasvalolampun edessä,

jotta kasvupyräys lähtee alkuun.)

Olin metsästänyt heidän suosikkikarkkejaan

varastoon ja annoinkin poislähtiessä

palkaksi eteenpäin menevästä toiminnasta.

Eräs työkaverini taisi hiukan näpäyttää minua, 

 sanoi antavansa vain kahdesti vuodessa omilleen

karkkeja. No, en minäkään hänen ikäisenä, edes sitä.

Nyt minulla lienee jo lupa hiukan pehmeämmin, vai?

Tänä viikonloppuna pilkkivät kaup.hotellin ja siltojen luona,

ehkä kaipaisivat aurinkoa, onneksi ei tuule kovin.

Tuleeko "vain kaksi kalaa" kuin Kilpisjärvellä

mainostetaan, vai enemmän?

"Niin eli ikänsä kaiken, ei iloiten ei surren,
pannen päivät päälletyksin, niin tulevat
kuin menevät, niin paremmat kuin pahemmat
päällimmäisiksi paremmat."

Viikonloppuja!

Hyvä on

Tänään oli syksyisen suunnitelman mukaisesti

vanhempienyhdistyksen järjestämä

L-maan kodalla ja  6:n km:n etäisyydellä

olevalla laavulla hiihtopäivä.

Ulkomestarina oli avustajamme J.

Häneltä makkaranpaisto sujui,

koiratapahtumissa hankitulla taidolla!

Posket punoittavat neljän tunnin ulkona olemisesta,

 neljän km:n hiihdosta ja nyt jo saunassa käynnistä.

Kaunis ilma, mutta koillistuuli oli kovin vinkeä,

vaatteita piti valvonnassa olla yllä,

muuten vilustui.

Kaikki meni hienosti, on ihana, että vanhempienyhdistyksessä

on innokkaita toimijoita.

Suurkiitos heille, opettajat eivät ehtisi niin moneen

paikkaan.

Isoimmat hiihtivät n. 12 km, pienemmät n. neljä km.

Suksipussia availlessa pohdin, kuinkahan pidot pitävät

ja liekö hiirenpesä jo suksipussissani,

kahteen vuoteen en ole avannut pussia.

Hyvät oli pidot vieläkin.

Ehkä voisin viedä kiikarointilahjan naapurille ja

kauniisti pyytää, voisiko hän laittaa luistoa

ja vaihtaa uudet pidot,

jos innostuisi taas (edes) muutaman kerran  

käymään ladulla.

Isonvarpaan nivel ei oikein pidä hiihdosta,

oli vain niin kiva, taas, antaa suksen luistaa.

Saunan jälkeen ei enää palele,

on pehmeä olo.

Tullessa kävin hakemassa ohrankasvatusta varten multaa,
sekä muutaman kertakäyttölautasen
tarjolle.

Tuttua, turvallista Leinoa:

Kuivuneet luumut

Nyt minulla on kolmas kirja lassottavana

Chimamanda Ngozi Adichielta,

Huuto netistä odottelen

 Puolikas keltaista aurinkoa kirjaa omakseni.

Purppuranpunainen hibiskus oli hyvä, 

pidin sen monikerroksellisuudesta,

raha, valta, uskonto/"pakanat", maan kulttuuri/

perheen sisäinen kulttuuri

ja tietty nuorten kasvu omaksi itsekseen.

Biafran sodasta kertovaa kirjaa olen

huutamassa, varmaankin saan,

sillä tuskin on useampia haluajia.

Lapset oppivat netistä monenmoisia,

viimeksi kuulin pikkuisten eksyneen 

paljaiden pintojen sivuille.

Itse huomasin hämmästyksekseni 

viitoskanavalta myöhäisillan antina

imuharjoitteluopetusta.

Hups, kuka valvoo, etteivät lapset valvo

aikuisten nukkuessa ja saa rankkaa opetusta

ymmärtämättömään mieleensä??

Viimeisin lallatus ja liikehdintämatkinta on 

Gangsta Style, uh, en osaa löytää siitä

positiivista millään!

Otin kuitenkin yrityksen muuntaa asian käyttöjutuksi,

eikös tullutkin oivallisia pikku-ukkoja?

Neuvoin, missä järjestyksessä osaset piirretään,

olipas innostunutta joukkoa!

Portaikon seinällä saavat ihailua osakseen papparaiset.

Yllättävän hyviä tulikin, vai?

Arvelivat kuiskaillen, ettei taida joka koulussa oppilaat

piirrellä Gangstaa.

Tänään oli lyhyt työpäivä, kylmä ja aurinkoinen.

Lisäaurinkoa sain, kun eräs pieni

mies tuli välitunnilta, kuiskasi ohimennen

"Älä lähde vielä, minulla on jotain sinulle."

Ja olihan hänellä, itsetehty kortti.

Pieni mies oli alkuviikosta meidän luokassa,

kun toiset hiihtivät, eikä hänellä ollut

suksia mukana.

Kävin Instrussa laseja uusimassa,

houkuttelivat piilareita kokeilemaan,

reilut 20 vuotta on edellisestä kokeilusta.

Tuskinpa innostun, silmiin täytyy saada kosteutta,

minkäs voit, kuivuu, kuivuu!

Nikkeliallergia puskee esille nenätyynyjen

 silikonin sisältä, titaniumsangoissa

ei vain ole kovin hyviä valikoimia,

kurjaa!

Kivikauden aikaan olisin jo maata,

mitäs elämme kuivahtaneiksi luumuiksi,

oma vika.

(Ovat väittäneet, että laihduin,

kuinkas en olisi, mikään ei maistunut,

lopulta ei mehukaan.)

Samanlaista kuuria en halua toiste!

Olen etsinyt historian tunneille saamelaisista 

taltioitua dvd:tä,

ei oikein löydy.
Yritän kysellä Siiri Magga-Miettuselta,
josko hän tietäisi.

Tänään kokeilin kirjan kanssa tehtävää koetta,

eivät olleet kaikki tyytyväisiä,
luulin toisin.

Aillohasin muistoksi:

Talviloma virkisti!

Kirpputori- ja divari käynnin tulosta:

Tilda-kirjassa on monta toteutettavaa työtä,

ihan edullisesti sain.

Chimamanda Ngozi Adichien kirjoista

kiinnostuneena nappasin heti kiinni

2003 julkaistuun Purppuranpunainen hibiskus kirjaan.

Merille ostin vuosia sitten Krohnin kirjoja,

en muista joko silloin löysin tämän Umbran, 

jos niin onpas nyt minulla itsellänikin.

Huuto netistä olen etsiskellyt Vuokko Niskasen

 lukemaan aloittelevien Hiekkala sarjaa, 

pari siellä on vilahtanut, nyt löysin yhden divarista.

 Löytämäni kirja on Hiekkala sarjan  viimeinen kirjan,

Älä pelkää Inkeri.

Maijas Paavilaisen herkullisia mietteitä ja

piirroksia kirjassa Mummo puikoissa löytyi 

myös divarista.

"Aito käsityö on aina muodissa", tuumaa Maija ja 

noitahan olen nyvertänyt,

pienille sukkia 2,75 puikoilla.

M.P.: "Neuloja ajattelee saajaa jokaisessa silmukassa.

Ajatteleeko neulekone?"

Kävimme vanhimmaiseni ensimmäistä hoitajaa katsomassa,

haurastuu, haurastuu entinen hautausmaanhoitaja,

ompelija, taitava leipoja,

ikä alkaa ottaa omaansa.

Omalla autolla hän vielä ajelee ja käy kaupassa,

aamuisin n. kilometrin päästä hakee koko taloryppään 

sanomalehdet.

Nyt oli etelätuulten tuomana kasaantunut näin

korkeat kinokset pihalle:

Huomenna alkavaa työviikkoa varten availin läppäriä ja päivitin

jotta olisi käyttövalmiina,

hm. Ilkka muistutti uusista päivityksistä,

eipäs olisi tullut mieleen,

että kolme viikkoa sitten olin edellisen kerran käyttänyt.

Hammaslääkäri on suositellut sähköhammasharjaa ja

 Prismasta löysimmekin, sain joululahjana.

Nyt olen testannut, pienillä äänenmuutoksilla

kone ilmoittaa ajan kulumisen.

Litran kokoisen kauniin Airamin terästermoskaatimenkin Ilkka osti,

en ole ennen nähnytkään noin pientä (ja sievää!).

Nyt voin teeveden keittää siihen aamulla valmiiksi,

jotta töistä tullessa on heti juotavana.

Näin ei tule kiusausta lämmittää kahvitilkkaa,

ajattelisin, että tämä on terveellisempi vaihtoehto.

Tapaus Räty/Ahde on ollut taas otsikoissa,

on hyvä, että saadaan muiden päätösten sekaan myös esimiehen 

tekemä kiusaamistapauksen tuomio,

henkinen uhkailu ja jatkuva alentaminen

on työhyvinvoinnin pysyvimpiä esteitä,

josko nyt Suomessa sellaiseen havahduttais oikeasti!

Ja kulttuuripläjäyksesta näyte:

Kuin ovea availlen

Tänään kävin roskapussia viedessäni kolalla puhdistamassa

autokatoksen kohdalta omaa osuuttani sekä Ilen

auton takaa ja vierestä, sekä tietysti oman oveni edustalta

lumet pois.

Oikeastihan se on kyllä seinänaapurin vuoro, mutta

turhaa on odotella hänen huolehtivan

kunnolla omasta vuorostaan.

Ostin kirkkaan kiitospullon käydessäni vanhimmaiseni kanssa 

kauppakeskuksessa, nyt on siihen mietittävänä kiitoskortti.

Tauno-naapuri kantoi postini oven viereen

ja kolasi vuorollani, kun itse makasin reporankana.

On ollut hiukan orpo olo, kun ei ole kirjoja luettavana,

sanaristikoita täytellen olen unen hakenut.

Kiitos Suomalaisen kirjakaupan tyttöjen joulunaikaan,

kun myivät paksun ristikkokirjan minulle.

Luin pari viikkoa sitten Riitta Pulkkisen Vieras.

Olin hiukan hämmentynyt, vanhoillinen kuin olen,

ettäs pappi tekisi tuollaista, hm.

Koin kirjan olevan etsimistä ongelmista

pääsemiseksi,

tapoja on monia, rohkeutta erilaisiin ratkaisuihin

olisi hyvä kokeilla,

siis ei paha kirja, jäi mietityttämään,

kai sekin hyvä.

Toinen kirja, jonka kipeänä sain rämmittyä läpi oli

Melanie Gideonin Vaimo 22.

Ei ihan sopivan "kuoleman aatoksissa" pyörivälle

potilaalle. Liian kepeä, vaikka avioliiton peruskuviosta,

tahtorakkaudesta ja uskollisuudesta, olikin kysymys.

Kesälomalukemista voisi olla jollekin, hurja somemaailma,

joka "pelasti" erään avioliiton.

Ja kolmas kirja, joka toi entisen kotikyläni

nuoren miehen muistoihin.

Janne Huilaja Jimi: poika, jonka tie oli kuin ennalta

piirretty alaspäin kulkevaksi.

Luin jälkeenpäin, että Huilaja on Rovaniemellä

syntynyt, auttoiko joku tietty alueellisuus minua

ymmärtämään takautumien kautta kulkevaa kerrontaa?

Muistelin sisareni kanssa Heimo Leo Salomonia,

hänenkin elämästään voisi kirjan kirjoittaa.

Usein muistelen oppilaille, kuinka epätoivon syövereistä

voi koulussa opittu virren säkeistö pelastaa

niinkin mietityltä paikalta kuin köysinippu kädessä

puun juurella Heimon erään kerran pelasti.

Vaikka eri aikatasoilla kerronta polveilikin,

silti pidin, ymmärsin heitä, jotka olivat saaneet 

vähät kapulat käsiinsä,

niistä oli tulevaisuus rakennettava,

nykyisin sanottaisiin:"näillä mennään!"

Huomenna on ajatus mennä kuuntelemaan

mieskuoro Huutajia Haapikselle.

Ajatus oli "kesälomaansa" viettävän vanhimmaiseni,

mielenkiintoinen kuoro kuunneltavaksi.

Tuntuu siltä, että ovi on ainakin raollaan elämään,

tänään lumisateiden jälkeen aurinkokin kurkisteli,

Semmarit on tutumpi kuoro,

heiltä Ylämailla esitys: