Tänään oli syksyisen suunnitelman mukaisesti
vanhempienyhdistyksen järjestämä
L-maan kodalla ja 6:n km:n etäisyydellä
olevalla laavulla hiihtopäivä.
Ulkomestarina oli avustajamme J.
Häneltä makkaranpaisto sujui,
koiratapahtumissa hankitulla taidolla!
Posket punoittavat neljän tunnin ulkona olemisesta,
neljän km:n hiihdosta ja nyt jo saunassa käynnistä.
Kaunis ilma, mutta koillistuuli oli kovin vinkeä,
vaatteita piti valvonnassa olla yllä,
muuten vilustui.
Kaikki meni hienosti, on ihana, että vanhempienyhdistyksessä
on innokkaita toimijoita.
Suurkiitos heille, opettajat eivät ehtisi niin moneen
paikkaan.
Isoimmat hiihtivät n. 12 km, pienemmät n. neljä km.
Suksipussia availlessa pohdin, kuinkahan pidot pitävät
ja liekö hiirenpesä jo suksipussissani,
kahteen vuoteen en ole avannut pussia.
Hyvät oli pidot vieläkin.
Ehkä voisin viedä kiikarointilahjan naapurille ja
kauniisti pyytää, voisiko hän laittaa luistoa
ja vaihtaa uudet pidot,
jos innostuisi taas (edes) muutaman kerran
käymään ladulla.
Isonvarpaan nivel ei oikein pidä hiihdosta,
oli vain niin kiva, taas, antaa suksen luistaa.
Saunan jälkeen ei enää palele,
on pehmeä olo.
Tullessa kävin hakemassa ohrankasvatusta varten multaa,
sekä muutaman kertakäyttölautasen
tarjolle.
Tuttua, turvallista Leinoa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Iloitsen kommentistasi!