Tänään kävin roskapussia viedessäni kolalla puhdistamassa
autokatoksen kohdalta omaa osuuttani sekä Ilen
auton takaa ja vierestä, sekä tietysti oman oveni edustalta
lumet pois.
Oikeastihan se on kyllä seinänaapurin vuoro, mutta
turhaa on odotella hänen huolehtivan
kunnolla omasta vuorostaan.
Ostin kirkkaan kiitospullon käydessäni vanhimmaiseni kanssa
kauppakeskuksessa, nyt on siihen mietittävänä kiitoskortti.
Tauno-naapuri kantoi postini oven viereen
ja kolasi vuorollani, kun itse makasin reporankana.
On ollut hiukan orpo olo, kun ei ole kirjoja luettavana,
sanaristikoita täytellen olen unen hakenut.
Kiitos Suomalaisen kirjakaupan tyttöjen joulunaikaan,
kun myivät paksun ristikkokirjan minulle.
Luin pari viikkoa sitten Riitta Pulkkisen Vieras.
Olin hiukan hämmentynyt, vanhoillinen kuin olen,
ettäs pappi tekisi tuollaista, hm.
Koin kirjan olevan etsimistä ongelmista
pääsemiseksi,
tapoja on monia, rohkeutta erilaisiin ratkaisuihin
olisi hyvä kokeilla,
siis ei paha kirja, jäi mietityttämään,
kai sekin hyvä.
Toinen kirja, jonka kipeänä sain rämmittyä läpi oli
Melanie Gideonin Vaimo 22.
Ei ihan sopivan "kuoleman aatoksissa" pyörivälle
potilaalle. Liian kepeä, vaikka avioliiton peruskuviosta,
tahtorakkaudesta ja uskollisuudesta, olikin kysymys.
Kesälomalukemista voisi olla jollekin, hurja somemaailma,
joka "pelasti" erään avioliiton.
Ja kolmas kirja, joka toi entisen kotikyläni
nuoren miehen muistoihin.
Janne Huilaja Jimi: poika, jonka tie oli kuin ennalta
piirretty alaspäin kulkevaksi.
Luin jälkeenpäin, että Huilaja on Rovaniemellä
syntynyt, auttoiko joku tietty alueellisuus minua
ymmärtämään takautumien kautta kulkevaa kerrontaa?
Muistelin sisareni kanssa Heimo Leo Salomonia,
hänenkin elämästään voisi kirjan kirjoittaa.
Usein muistelen oppilaille, kuinka epätoivon syövereistä
voi koulussa opittu virren säkeistö pelastaa
niinkin mietityltä paikalta kuin köysinippu kädessä
puun juurella Heimon erään kerran pelasti.
Vaikka eri aikatasoilla kerronta polveilikin,
silti pidin, ymmärsin heitä, jotka olivat saaneet
vähät kapulat käsiinsä,
niistä oli tulevaisuus rakennettava,
nykyisin sanottaisiin:"näillä mennään!"
Huomenna on ajatus mennä kuuntelemaan
mieskuoro Huutajia Haapikselle.
Ajatus oli "kesälomaansa" viettävän vanhimmaiseni,
mielenkiintoinen kuoro kuunneltavaksi.
Tuntuu siltä, että ovi on ainakin raollaan elämään,
tänään lumisateiden jälkeen aurinkokin kurkisteli,
Semmarit on tutumpi kuoro,
heiltä Ylämailla esitys:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Iloitsen kommentistasi!