Viikonlopun aikana sain luettua
Noblen Yhdessä jälleen,
kirja loppui haikeasti,
toisaalta aidon oloisesti.
Suuri rakkaus, se joka kulutti palollaan 15 kg noin vain,
päättyi yhtä jaloon ajatukseen.
En ole katunut, lapset olivat ja ovat
tärkeimmät.
Toinen kirja, jonka luin oli Gregoire Delacourt'n
Onnen koukkuja.
Alussa hiukan tökki, mies kirjoittaa naisen ajatuksia
selvästi miehen ajatuksin.
Se kuitenkin oli loppujen lopuksi kirjan suola,
pidin kirjasta.
Mielelläni lukisin kyseisen herran kirjoittamaa
lisääkin!
Delacourt 'n Jocelyn listaa toiveitaan, laittaa
naisen tyytymään vähään, joka kuitenkin on
loppujen lopuksi paljon.
Ja raha, sillä ei niin kauheasti, edes lopussa
mahtia,
helpottaa elämää, sanovat.
Sain postissa Puolikas keltaista aurinkoa,
luettavaa riittää,
eikä aina dekkareita.
Mutta nyt vauvakorttia nyvertämään,
kertoivat, että poikavärityksellä.
Enhän minä osaa laittaa kaiken maailman
härpäkkeitä,
hyvin pelkistetyllä linjalla jatkan.
Tuijalta ostin tuon vaunuleimasimen,
olen ostokseeni tyytyväinen.
Sisäpuolelle laitoin "miehekästä" ruudutusta.
Takana käytin pikkujalka leikkuria,
minusta se sopi tuohon.
Enhän minä osaa laittaa kaiken maailman
härpäkkeitä,
hyvin pelkistetyllä linjalla jatkan.
Tuijalta ostin tuon vaunuleimasimen,
olen ostokseeni tyytyväinen.
Sisäpuolelle laitoin "miehekästä" ruudutusta.
Takana käytin pikkujalka leikkuria,
minusta se sopi tuohon.
Carola ja Maailmain,
muistoille!
Kaunis kortti, hyvän kaupan olet tehnyt leimasimesta ja ihnat pikkujalat ;-)Omia kirjoja pitäisi taas selata ja katsoa minkä ottaisin luettavaksi.Tuo Onnenkoukkuja varmaan mielenkiintoinen. Miäs osti kirjastosta Pelle Hermanni kirjoja ;-)
VastaaPoistaTuosta Onnenkoukusta kuului olleen kehumisia jossain lehdessä.
VastaaPoistaKortteja pitäisi tehdä, on vain niin vetämätön olo.