Kirpputori- ja divari käynnin tulosta:
Tilda-kirjassa on monta toteutettavaa työtä,
ihan edullisesti sain.
Chimamanda Ngozi Adichien kirjoista
kiinnostuneena nappasin heti kiinni
2003 julkaistuun Purppuranpunainen hibiskus kirjaan.
Merille ostin vuosia sitten Krohnin kirjoja,
en muista joko silloin löysin tämän Umbran,
jos niin onpas nyt minulla itsellänikin.
Huuto netistä olen etsiskellyt Vuokko Niskasen
lukemaan aloittelevien Hiekkala sarjaa,
pari siellä on vilahtanut, nyt löysin yhden divarista.
Löytämäni kirja on Hiekkala sarjan viimeinen kirjan,
Älä pelkää Inkeri.
Maijas Paavilaisen herkullisia mietteitä ja
piirroksia kirjassa Mummo puikoissa löytyi
myös divarista.
"Aito käsityö on aina muodissa", tuumaa Maija ja
noitahan olen nyvertänyt,
pienille sukkia 2,75 puikoilla.
M.P.: "Neuloja ajattelee saajaa jokaisessa silmukassa.
Ajatteleeko neulekone?"
Kävimme vanhimmaiseni ensimmäistä hoitajaa katsomassa,
haurastuu, haurastuu entinen hautausmaanhoitaja,
ompelija, taitava leipoja,
ikä alkaa ottaa omaansa.
Omalla autolla hän vielä ajelee ja käy kaupassa,
aamuisin n. kilometrin päästä hakee koko taloryppään
sanomalehdet.
Nyt oli etelätuulten tuomana kasaantunut näin
korkeat kinokset pihalle:
Huomenna alkavaa työviikkoa varten availin läppäriä ja päivitin
jotta olisi käyttövalmiina,
hm. Ilkka muistutti uusista päivityksistä,
eipäs olisi tullut mieleen,
että kolme viikkoa sitten olin edellisen kerran käyttänyt.
Hammaslääkäri on suositellut sähköhammasharjaa ja
Prismasta löysimmekin, sain joululahjana.
Nyt olen testannut, pienillä äänenmuutoksilla
kone ilmoittaa ajan kulumisen.
Litran kokoisen kauniin Airamin terästermoskaatimenkin Ilkka osti,
en ole ennen nähnytkään noin pientä (ja sievää!).
Nyt voin teeveden keittää siihen aamulla valmiiksi,
jotta töistä tullessa on heti juotavana.
Näin ei tule kiusausta lämmittää kahvitilkkaa,
ajattelisin, että tämä on terveellisempi vaihtoehto.
Tapaus Räty/Ahde on ollut taas otsikoissa,
on hyvä, että saadaan muiden päätösten sekaan myös esimiehen
tekemä kiusaamistapauksen tuomio,
henkinen uhkailu ja jatkuva alentaminen
on työhyvinvoinnin pysyvimpiä esteitä,
josko nyt Suomessa sellaiseen havahduttais oikeasti!
Ja kulttuuripläjäyksesta näyte:
Tervetuloa takaisin arkeen sitten vain! Näyttää sinulla riittävän luettavaa, neulottavaa ja lapioitavaa ;)
VastaaPoistaKiitos, onhan noissa päivissä monenlaista. Ensimmäinen työpäivä meni tarkistellessa, missä oikein mennään, kaksi viikkoa on kuitenkin pitkä aika olla ilman omaa opettajaa.
VastaaPoista