keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Mielipide

Taloyhtiön kokous,
 kaikki, joita asia on joskus sivunnut,
tietävät, että kysymys on monipolvisesta asiasta.

Taas yksi yhtiökokous takanapäin.

"Sehän on vain sinun mielipide."
Niin, todellakin, mutta miksi tuo lisäsana, vain?

Ettäs aikaihmiset jupisevat takanapäin, eivät sano edessä kuin
tuon.
Miten voidaan demokraattisesti päättää asioista,
huomioida mielipiteet, ellei niitä sanota.
Ja hänelle, joka sanoo, sanotaan
vain sinun mielipide.

Pihalla on nyt kaksi aitamallia, se minun lemppari malli ja sitten toinen
vankilanaitamalli, jota ei saisi keventää ja taas pitäisi
kuitenkin ottaa yläpuu pois.
Rakentaja tietää, kestääkö malli riisuttuna,
kysytään.


Tuo edessä oleva, raskastekoinen, korkea malli tulee,
toivottavasti hiukan vähemmän massiivisesta puusta.
Ja yläpuun reunoja kuuluisikin viistota.

Tuo takana näkyvä, ilman yläosaa oleva olisi minun suosikki.
Ei sitä, ei sitten  millään.

Ok, johonkin täytyy kuitenkin päätyä, entinen aita on
kyllä aikansa palvellut.


Sain melkein koko ruohoalueen käveltyä,
vain päätyosa jäi leikkaamatta, pienin alue.
Piti ehtiä suihkuun ja kokoukseen.
Huomenna hyvänä päivänä, sanoivat vanhat ennen.
Yöksi on otettava särkylääke, kuluneet nivelet haittaavat
unta, jos en ota helpotusta.
Se lääke auttaa myös kävelemään suorempana huomenna.
Vaikka en pidäkään lääkkeistä, on 
toisinaan suostuttava ottamaan.


Kirpputorilla oli vaahteran taimia ja siellä
toisten seassa oli yksi tammikin.
Yritän kasvattaa sitä, miten saisin sen talvelta suojeltua?



Isot rodot ovat availleet kukkiaan.
Ovat kauniita.

Abramovin Koti on luettu, pidin siitä.
Niin, tämäkin on vain minun mielipiteeni.


Kirja on ilmestynyt 1978.
Neuvostokansa murroksessa, osa toimi kuten ennen,
osa otti uudesta suunnasta vain itselle helpoimmat
päivittäisen elämänsä ohjeeksi.
Perhe, aate, velvollisuus,
oman edun tavoittelu ja moraali,
pieni ihminen tuskaili omia valintojaan, uusia määräyksiä
vierastaen.

Se, mikä oli ollut ennen oikeaa, varmaa, olikin
kääntynyt päälaelleen.

Kaappien tyhjennyksessä olen päässyt alkuun,
ja eteisen jätesäkkiin kompastunutkin.
Komeasti jäin sandaaleistani kiinni
ja kaaduin kolauttaen pääni, 
peukalonkynnen ja polveni.
Siellä lattialla kokeilin, mikä toimii, mitä tuhoa sain
aikaan?

Onneksi pienet enkelit olivat suojaamassa,
vain rakennekynnen kärki taittui (on korjattu tänään,
polven alapuolelle tuli nirhama, joka ei estä liikkumista
ja lievä aivotärähdys on pitänyt päätä kipeänä.

Siksi en eilen leikannutkaan ruohoa, vaan 
tein kolme korttia, uimari-Tildasta kaksi
ja yksi ruusukortti.


Tämän ajattelin laittaa Neea-pienelle koko luokan terveisin
sinne Ylitornion kouluun.
Sukelluslaseissa gessoa, vaikkei näykään.


Kukahan on kopioinut ja mitä, nuo kukan lehdet
ovat erään taiteilijan tauluissa ja
Marimekon kankaissa ja tuossa ulkomailta
tilatussa leimasimessa.


Toinen Uimari-Tilda sai aaltopahvia taustakseen,
minulla piti olla simpukoita, mutta enpäs vain löytänyt.


Tuosta höyhenestä pidän, kesäterkut-
keveät kuin höyhen!


Tähän olisin kaivannut pehmeää pitsiä, mutta kuinkas ollakaan,
sitäkään en löytänyt.
Ei pitäisi siirrellä tavaroita!


Tätä taustaa laittaessani mietin, kuinka sisareni yhdisti 
kaksi tekemääni korttia yhdeksi,
tuli vain aivan erilainen, kuin olisin
 itse tehnyt,
takana oli ollut kuitenkin minun logoni.
Aatteleppas ite!

Nousulohitilanne Torniojoella.

Lohi nousee 300 kalan vauhdilla Kattilakosken ohitse,
joku entinen pitää paikkansa,
kiva niin.

Kiitollisena, että en tärvännyt eilen itseäni pahemmin,
että jaksoin leikata ruohon,
että yhtiökokous on ohitse,
että kirjosieppo kantaa pesään ruokaa puolisolleen.
Kiitos!

Karita Mattila leijuu hieman korkeammalla, 
minä enemmän peltosirkun tasolla, 
ajatus lienee sama.



3 kommenttia:

  1. Ehdin vilkaista aitakuvaa ennen tekstin lukemista ja pidin itsekin siitä keveämmän oloisesta. Sekin sitten _vain_ minun mielipiteeni :D Voisi sitä todellakin toisinkin ilmaista pitävänsä toisesta vaihtoehdosta enemmän..

    Muuten, avasin tänään töissä oven työpaikkaa vaihtaneelle kollegalle, joka totesi ensimmäiseksi että "vau!". Sillä tavalla yleensä reagoi, jos näkee työkaverin tavallista meikatumpana. Ihmettelin vaan, kun oli samanlainen naamanreppana kuin aina on. Sitten keksin, että taisi olla sinulta saatu aurinko, joka kommentin herätti :)

    VastaaPoista
  2. Katselin kuvia aidasta. Minun mieleeni oli toi oikeanpuoleinen. Tosin en tiedä mitenkä se sopii teidän kohteeseen. Jos on iso ala, niin voisi olla aika massiivinen. No huono olen sanomaan aidoista mitään, kun meillä niitä ei ole missään.
    Kortit olivat kivan kesäisiä ja se höyhenkortti oli tosi nätti, niin kevyen oloinen :)

    VastaaPoista
  3. Meri: Molemmat!
    Tuija: Aidasta ei osaa sanoa, ennen kuin on lopullisena versiona, siis myös käsiteltynä, paikoillaan. Niin se on aina, sitten ei vain voi pois ottaa, jos ei olekaan kaikille mieluinen.

    VastaaPoista

Iloitsen kommentistasi!