No, niin, nyt ne veivät jo

Mannerheiminkin!

Marski-rukka, pyörii tietysti mullan alla.

Onko pakko rääpiä kaikkea, mitäs itse olisitte

osanneet niissä olosuhteissa tehdä,

ei olisi sitten vaineskaan yhtään ainutta virhettä 

tullut tehtyä.

Ja sitten viikonlopun pitkään pohdittu ajatus, 

kauhistuksen kanahäkki,

ettäs laitetaan rakennekynsiä ja ripsipidennyksiä!

Ellei minulla olisi rakennekynsiä, millaiset mahtaisivat sormenpääni

olla, viime talven stressin seurauksena hiukseni puolittuivat

(Luojan kiitos, oli mistä puolittua!)

ja kynteni alkoivat halkeilla ja lohkeilla.

Syön Priorin Extraa ja odotan ajan kanssa saavani vahvennusta 

sekä hiuksille että kynsille.

Viikonlopun sateli, mutta tänään jo paistoi.

Töistä tultua nappasin jotain suuhuni ja kiirehdin

ulos pudonneiden lehtien metsästykseen.

Uusi leluni, puutarhaimuri, oli tehokas, mutta

minulla oli vain 25m pitkä johto, joten harasin sitten

loput.

Keräsinkin kaksi puutarhakärryllistä lehtiä.

Posket kuumottavat vieläkin, selkään on otettava

särkylääke, ettei huomenna kipuile.

Huomenna tuuli saa ainakin naapurin puolelta lennätettyä

lehtiä lisää, mutta ainakin nyt nurmi ja asfaltti ovat kuin nuoltuja.

En ole oikein tyytyväinen TH:n embossausjauheeseen.

Se onneton ei tahdo sulaa, paperi alkaa jo

ruskistua, ei ole yhtään hyvä.

Noista sembramännyn havuista pidän,

nyt on ensimmäinen joulukortti,

kuuden tuikun kortti, tehty.

Nyt pitäisi korjailla kokeita,

siis levollista unta ja kirkasta syksyn päivää

toivottelen!

Ei ruosteessa, ainakaan tietoisesti

Eilen, töistä päästyäni väsymys iski

ja niinpä napsahdin harlekiini tuolilleni kahvittelemaan

ja heräilin tunnin kuluttua hiukan nahkeana.

En jaksanut mennä pihalle haraamaan tai imuroimaan lehtiä,

nyt ne ovat vieläkin märempiä kuin eilen.

Onhan ensi viikollakin päiviä.

Lauantaiaamuun heräsin jo viiden aikaan ja 

olen saanutkin "aikaiseksi" ihan kivasti.

Nyt tyhjensin päiväyksensä ylittäneet

kuiva-ainekaapista, ihan issessein ja pesin astiat.

Muutama Aarikan peltipurkki olisi tyhjänä,

(eikä sitten hitustakaan ruosteessa

niin kuin netissä myytävät raitapurkit!)

Muoviset tiiviit astiat laitan Ikean kassiin

ja mietin mihin talletan ne.

Yksin eläessä kaappeja ei tarvitse täyttää ajatuksella

-"jos kohta tarvitsen noita ryynejä,

jauhoja."

Kunpa sen muistaisi.

Kaikki on edullisempaa isoissa erissä eikä yksin asuja

voi , ellei ole hevonen, käyttää niin paljon.

Joskus naureskelin työkaverilleni, että eläkkeellä ollessa

ostan maxikokoisia annoksia ja rollaattorilla kuskaan

muille yksin asuville, siinä saisi itse kuntoa ja tavarat

edullisesti, hm, häätyisikö ajatusta viritellä

uusiksi ja muokkailla vielä?

Olisiko sinulla parempaa versiota tarjota?

Ostin töistä porkkanaraasteen lopun ja

leivoin porkkanasämpylöitä 1½kg:n annoksen.

Pakastearkkua kaipaan, sinne mahtui, huomattavasti paremmin

kuin kaappiin, marjat ja leipomiset.

Pitihän minun leipoa kaksi puolukkapiirakkaakin,

samalla ohjeella kuin mustikkapiirakka,

toisen taidan tunkea pakkaseen ja toisen

vien oppilailleni, olivat kivasti perjantain

Koti ja koulu-tunneilla.

Vaniljakastikekin minulla on valmiina.

Ostin kirpparilta Niall Williamsin kirjan

Saaren hiljaisuudessa.

Luin kirjan, hiukkasen tahdonvoimaa siihen tarvittiin,

olisin kaivannut nopeampisykkeistä juuri nyt.

Kirjan juoni eteni kuin raskas virta kohti ennalta päätettyä.

Ihmiset muljuilivat virran mukana ollen kiinni

perinteissä, tottumuksissaan ja näyissään.

Voisin hyvin kuvitella, että moni laittaisi kirjan pois kädestään

ennen puoltaväliä.

En laittanut, mutta en etsi kirjailijalta toista kirjaa,

yksi hidassoutuinen riitti.

Katkoin kallionauhuksen lehdet ja loput

kukkavanat.

Poistin ruusubegoniat ja kosmuskukat etupihan

amppeleista ja laatikoista.

Konsas krassit saavat kylmää, tyhjennän laatikot 

kokonaan ja laitan talviteloilleen.

Sormet syyhyävät pelkistettyä joulukorttia nyvertämään,

josko huomenna testaan Heinikan leimasinsetin.

En saanut käpyoksaa, mutta sembramännyn havuja sain

ja niitä aion embossata taustaan ja siihen vain lisään joulutoivotuksen,

hm, nythän tämä on jo puoliksi tehtynä, yksi joulukortti.

Vilkaisin suomalaisten sääksien lentoreittejä,

Ilmari on Unkarissa ja Lalli Pariisissa.

Piretin ja Madisin pesällä oli närhi tutkailemassa,

löytyisikö syötävää.

Kaunis lintu, mutta ruma ääninen.

 

Terassilla palavat jo kynttilät lyhdyissä,

eivät ne ihmeemmin valaise, ovat vain ilon kukkasina.

Liekö unohtanut herman testudon, minä?

Wau, hyvä minä, sain luettua toisen paksun kirjan,

Katherine Pancol Kilpikonnien hidas valssi,

749 sivua!

Vaikka luin 25 kirjaa tuossa välissä, ei minulle

tuottanut vaikeuksia löytää uudelleen tuttuja

henkilöitä kirjan sivuilta.

Elämä on raskastakeveää, sukulaisuussuhteiden ongelmallisuus,

luottamus, joskus ontuva, ihmisiin,

ihmiseksi kasvaminen, eheytyminen, varmuuden saaminen

- nuohan ovat tuttuja elementtejä.

Minkäs voin, pidin kirjasta.

Voi, olisinpa jaksanut ottaa valokuvat viitosten töistä,

jokainen teki omasta valokuvasta ruudutusta

apuna käyttäen kasvokuvan.

Ensin lyijykynällä mittoen, hahmotellen ja

tänään sitten vesiväriliiduilla valmiiksi.

Onnistuivat aivan upeasti töissään!

"Tessleff" oli kuin ainakin oikea,

pojatkin uskaltautuivat revittämään.

Myöhemmin, kun otan kuvat, liitän tähän.

 

 

 

 

Emilia sanoi, ettei hän jaksa odottaa ensi kertaan,

kyllähän sitä jaksaa, kun saa myönteistä palautetta,

opettajakin.

Kyynärsauva aikana sain pudotettua lasikolpakon,

löppäkynsi, ja sehän särkyi isommiksi ja pienemmiksi sirusiksi.

 Vanhalla imurilla puhdistin lattian ja pari kertaa pyyhinkin kostealla

ja siitä huolimatta sain vielä eilen päkiääni lasinsirun.

Terv-hoitajalle en päässyt eilen ja tänään töistä tullessani

muistinkin, että Delkash'lla on suurennuslasi.

Ah, mikä autuus, kun pistos on poissa jalasta.

Suurkiitokset taas!

Aamulla minua odotti todella iso kauppakassi ehyitä, muhkeita

männynkäpyjä luokassani.

Kiitos Riitta-pansuunisti, olipas ihana saada askarteluun

luonnonmateriaalia.

Toivottavasti saat käydyksi Delkash'n luona hoidossa.

Tänään taas pohdin erilaisia vanhempia. Joidenkin on

niin kovin vaikea myöntää, etteivät omat vaikeudet johdu sivullisista,

elämä vain antaa omat agilityratansa,

kysymättä meiltä, haluammeko läheisimpiimme

liittyviä ongelmia vai emme.

Lapsemme saamme lahjana, lahjat ovat vain erilaisia,

emme voi vaatia enempää kuin saamme,

emme Luojalta, emmekä lapselta.

Kun saa koppaa ja lautaa niskaansa, miettii omaa osaa,

olenko muka luoja, joka liittää tietyt solut yhteen,

ollen siis syyllinen, vaiko en ko. asiassa, en  puilla enkä kuorilla!

Onko tullut kirjoitettua salaista päiväkirjaa, kuten H.A.,

onko tullut nauhotettua harjoitusmurhia (A.A), 

enpäs muista, enkä tunnusta muuta kuin 

saunasiiderin nauttimisen lauantaina, (se ei ollut 3A).

Mutta paha lie sekin.

Onneksi kurkkasin taas Tillmannia,

tervettä rosoa kosketin,

hymyilin.

En nykyisin enää kurki kukkapöydän alle 

etsien ystävääni,  maakilpikonnaa, 

kesän alussa olin vaistomaisesti aamuisin viemässä häntä ulos,

vihreillä niityillä vaeltanee, toisessa ulottuvuudessa.

Danny Ja Harry saavat minut hyvälle mielelle,

saavatko sinut?
(Muistan, että äidin isotätin poika oli ihan Danny Kayen näköinen,
tapasikin kaksoisolentonsa, kaksi velmuilijaa.)

Syksyn haikeutta, tuoksuja

Mustikkapiirakka on uunituore,

on turhan iso liikutella ja vaikea ottaa pois

vuoasta, miten en tullut ajatelleeksi, hm.

Pohja (minulla kaksinkertaisena)

100g margariinia

0,5 dl sokeria

1 dl grahamjauhoja

1 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 muna

Täyte (sen laitoin yksinkert.)

3-4 dl mustikoita

(perunajauhoja)

1 tlk. kermaviiliä

1 muna

0,5 dl sokeria

1,5 tl vaniljasokeria

1. Vaahdota margariini ja sokeri, vatkaa sekaan muna.

2. Yhdistä kuivat aineet.

3. Sekoita kuivat aineet vaahtoon.

4. Painele taikina vuokaan. (jauhotetut kädet!)

5. Pakastemustikat saivat n. rkl:n perunajauhoja , etteivät olisi liian kosteita.

6. Levitä marjat pohjan päälle.

7. Sekoita muna, viili, sokeri ja vaniljasokeri.

8. Kaada seos marjojen päälle.

9. Kypsennä 200°:ssa, uunin alimmalla tasolla n. ½tuntia.

Taidan viedä työpaikalle, mennessä pitäisi ostaa vanhanajan vaniljakastiketta.

Pyöräilin taas tunnin, hiukan tuntuu se, etten ole ihan oikeasti syönyt tänään.

Kiehautin Kaisalta saamani parsakaalen, se maistunee,

eikä ole liian raskas syötävä.

Hyvää syksyyn kääntyvää viikkoa itsekullekin,

joko töihin tai sitten pansuunilla oleville!

Joku kertoi blogissaan yötaivaan revontulista,

muistin Anhavan suomentaman tankarunon.

Tenji Tenno:

Aurinko laskee.

Aution meren yllä

pilvet kuin liput.

Pian nousee taivaalle

kuu täynnä kirkkautta.

Jotain samaa henkeä on lapsena opitussa laulussa, eikös olekin?

Tapa toimia

Jälleen viikko lopuillaan.

Omien kanssa saimme valmiiksi syyskranssit,
terijoen salavaoksat pohjana, itseleikatut huopakaistat
kiedottuna päälle ja koristeet siihen,
itseleikattuja, liimattuja.

Sain luettua John Verdon'n Murhakierre kirjan,
kirja oli hyvä, ei tavanomainen, minua ei häirinnyt
kirjan paksuus, kirja vei mukanaan.



Tekee mieleni lukea myös Numeropeli, onkohan kirjastossa?

Sekä Marjaniemessä että Viron pesällä on hiljaista.
Kenno viipyi yllättävän pitkään vaatimassa
kala-annoksiaan.

Mahtavalla äänellään kailotti kalakutsua,
ja isä-Ilmar toi.
Tämä nainen ei ole kuullut laihdutusklinikan mainoksista!

Vanhasta tottumuksesta suojasi saalistaan ja huusi
kaikille tiedoksi, ettei siihen ole tulemista,
vaikka oli ihan yksin pesällä.

Nämä taisivat olla viimeisiä ilmauksia
kalatilauksista,
toissailtana kuului viimeiset sääksinuoren äänet
ja pesä on nyt tyhjä, hiukan haikeutta
mielessä katselen sitä.
Ensi keväänä taas odotamme, tulevatko Irma ja Ilmar
uutta pesuetta tekemään.

Pauliina kertoi sukkien olleen sopivat ja toi kiitokseksi,
kiellostani huolimatta, Sulolta terveisiä,
hm, voihan sen kiellon noin kiertää?
Sain kortilla Sulon käden jäljen, kynttilän ja suklaata.
Kiitos, Sulo-pikkuinen (Pauliina kans!)

Sari lupasi tuoda pikkuisensa jalan koon,
että voin hänellekin neuloa. Otan kutimen aina
käteeni, kun istahdan ja on kiva neuloa, kun on kohde,
niin ei sukkalaatikkoni pursua yli äyräiden.

Perjantain lopetin itseni paijaamiseen:

kävin (jälleen) kynsihuollossa,

auts, minun käteni aina nappaamassa pikaisesti

jotain ja kynnethän siinä kärsii!

Heidille suurkiitokset hyvästä työstä!

Ja kulmat ovat kondiksessa, samoin jalat,

sinne hoitotuoliin nukahdinkin.

Kun hämmentyneenä auoin silmiäni, sanoivat

minun olevan kolmas nukahtaja sille päivälle.

Mennessäni sain pitsaa ja limsaa,

sitten hoidot ja lähtiessäni

kahvia virkistykseksi!

Kiitos mahtavasta asiakaspalvelusta Delkash!

Ja, kieltä taitamattomana saatan valita aivan hassun laulun,

mutta iranilainen on ja kuuluu kiitokseksi Delkash'lle!

Lopuksi Laotsen ajatus:
Viisaalla on tapana toimia
mutta ei kilpailla.

Suvi jatkuu

Hämmentävän lämpimillä päivillä olemme

saaneet syksyä alkaa.

Öisinkin on ollut 14-16 asteen lämpötiloja.

Viime syksynä puiden lehdet olivat tähän aikaan jo
ruskeana ja tuulet pöllyttivät niitä pihanurmikolle.

Nyt lehdet ovat vielä puissa, hyvin vähän

on leijunut maahan.

Tuuliakaan ei ole ollut kuin yksi rajumpi.

Siis kuusi (ainakin) on odotettavissa.

Lauantaina kokosin sekä puutarhaimurin, Bosch ALS, että

uuden pölynimurin, Dyson DC19 T2.

Hm, minä varsinainen tekniikan ihmelapsi, sain kaikki

osaset kohdalleen.

Ulkona en esittänyt demoa, mutta sisällä kokeilin,

enkä tunnusta, että pölyä löytyi.

Kirkkaan pölysäiliön läpi näkyy kaikki sisälle imaistu,

ainakin tietää, ettei turhia huitele imurillaan.

Eilen ja tänään kiusasin jalkojeni (erityisesti polvien) kestävyyttä,

hyvin kesti saavuttaa 16 km tunnissa, hiki virtasi.

Luin Kathy Kellyn Uusia alkuja ja yli puolen välin

on menossa uusi kirja John Verdon Murhakierre.

Aika paksu kirja, 604 sivuinen.

En ole lukenut hänen edellisiään, tämä on hänen kolmas kirjansa.

Taitavasti hän sitoo monia elementtejä yhteen,

en koe kompastelevani lainkaan.

Otin pitkästä aikaa käyttöön pienen tehosekoittajani ja

tein chiasiemenhyytelöstä, mustaherukasta, rahkasta

ja banaanista terveellistä välipalaa.

   

Aamupuuron kanssa otin soijalesitiinirakeita

ja iltateeksi Sleep easy teetä.

Ruohonjuurestahan niitä olen tilannut.

Käyttökelpoisia kaikki!

Kaido ja Kenno seurailivat vielä eilen yläpuolellaan

tapahtuvaa liikennöintiä.

Tänäänkin on kuulunut pesältä voimakkaita ääniä,

ovat vielä pesällä.

Kiltisti Ilmar on ruokkinut poikasiaan.

Irma on lähtenyt jo kohti Afrikkaa.

Pulkkinen oli napannut Marjaniemen sääksen matkallelähdön.

Vuokko on avannut siipensä ja jättänyt

suopesän.

Herttainen laulu ystävyydestä,

toivon, sinulla on joku, joka jakaa

kanssasi lämpimän syystuulen, ruskapuiden loiston

ja iltaruskon.

...tarvitsee tukea...

Yksi HOJKS:n päivitys, kolme oppimissuunnitelmaa,

historian tuntien valmistelua 

ja pitkästä aikaa rohkenin polkea kuntopyörää,

ei tunnu ainakaan nyt polvessa oireita!

Ulkona on pimeää,

terassin omatekoinen lyhty valaisee.

On pikkuisen niin kuin hattu kallellaan,

tuo hattu ei vain oikein ole asettuakseen.

Ajatuksena siis, että lasipurkki suojaa sivuilta tuulilta

ja tuo kuparivuoka päältä, jos sataa.

Aina on pienen konstin vara,

mihinkähän lie tuokin häkkyrä alunperin

tarkoitettu?

Hyvää alkavaa syyskuuta,

sopivasti sadetta, sopivasti aurinkoa.

Teille, jotka kannatte isompia murheita mielessänne,

voimia, sisua ja taistelutahtoa!

Erityisesti kuljette mukanani Adelhaid ja Bikke,

elämä on kaukana oikeudenmukaisuudesta,

ja kuitenkin kaiken kanssa on elettävä,

otettava pala kerrallaan, ettei musertuisi.