Liekö unohtanut herman testudon, minä?

Wau, hyvä minä, sain luettua toisen paksun kirjan,

Katherine Pancol Kilpikonnien hidas valssi,

749 sivua!

Vaikka luin 25 kirjaa tuossa välissä, ei minulle

tuottanut vaikeuksia löytää uudelleen tuttuja

henkilöitä kirjan sivuilta.

Elämä on raskastakeveää, sukulaisuussuhteiden ongelmallisuus,

luottamus, joskus ontuva, ihmisiin,

ihmiseksi kasvaminen, eheytyminen, varmuuden saaminen

- nuohan ovat tuttuja elementtejä.

Minkäs voin, pidin kirjasta.

Voi, olisinpa jaksanut ottaa valokuvat viitosten töistä,

jokainen teki omasta valokuvasta ruudutusta

apuna käyttäen kasvokuvan.

Ensin lyijykynällä mittoen, hahmotellen ja

tänään sitten vesiväriliiduilla valmiiksi.

Onnistuivat aivan upeasti töissään!

"Tessleff" oli kuin ainakin oikea,

pojatkin uskaltautuivat revittämään.

Myöhemmin, kun otan kuvat, liitän tähän.

 

 

 

 

Emilia sanoi, ettei hän jaksa odottaa ensi kertaan,

kyllähän sitä jaksaa, kun saa myönteistä palautetta,

opettajakin.

Kyynärsauva aikana sain pudotettua lasikolpakon,

löppäkynsi, ja sehän särkyi isommiksi ja pienemmiksi sirusiksi.

 Vanhalla imurilla puhdistin lattian ja pari kertaa pyyhinkin kostealla

ja siitä huolimatta sain vielä eilen päkiääni lasinsirun.

Terv-hoitajalle en päässyt eilen ja tänään töistä tullessani

muistinkin, että Delkash'lla on suurennuslasi.

Ah, mikä autuus, kun pistos on poissa jalasta.

Suurkiitokset taas!

Aamulla minua odotti todella iso kauppakassi ehyitä, muhkeita

männynkäpyjä luokassani.

Kiitos Riitta-pansuunisti, olipas ihana saada askarteluun

luonnonmateriaalia.

Toivottavasti saat käydyksi Delkash'n luona hoidossa.

Tänään taas pohdin erilaisia vanhempia. Joidenkin on

niin kovin vaikea myöntää, etteivät omat vaikeudet johdu sivullisista,

elämä vain antaa omat agilityratansa,

kysymättä meiltä, haluammeko läheisimpiimme

liittyviä ongelmia vai emme.

Lapsemme saamme lahjana, lahjat ovat vain erilaisia,

emme voi vaatia enempää kuin saamme,

emme Luojalta, emmekä lapselta.

Kun saa koppaa ja lautaa niskaansa, miettii omaa osaa,

olenko muka luoja, joka liittää tietyt solut yhteen,

ollen siis syyllinen, vaiko en ko. asiassa, en  puilla enkä kuorilla!

Onko tullut kirjoitettua salaista päiväkirjaa, kuten H.A.,

onko tullut nauhotettua harjoitusmurhia (A.A), 

enpäs muista, enkä tunnusta muuta kuin 

saunasiiderin nauttimisen lauantaina, (se ei ollut 3A).

Mutta paha lie sekin.

Onneksi kurkkasin taas Tillmannia,

tervettä rosoa kosketin,

hymyilin.

En nykyisin enää kurki kukkapöydän alle 

etsien ystävääni,  maakilpikonnaa, 

kesän alussa olin vaistomaisesti aamuisin viemässä häntä ulos,

vihreillä niityillä vaeltanee, toisessa ulottuvuudessa.

Danny Ja Harry saavat minut hyvälle mielelle,

saavatko sinut?
(Muistan, että äidin isotätin poika oli ihan Danny Kayen näköinen,
tapasikin kaksoisolentonsa, kaksi velmuilijaa.)