Eilen, töistä päästyäni väsymys iski
ja niinpä napsahdin harlekiini tuolilleni kahvittelemaan
ja heräilin tunnin kuluttua hiukan nahkeana.
En jaksanut mennä pihalle haraamaan tai imuroimaan lehtiä,
nyt ne ovat vieläkin märempiä kuin eilen.
Onhan ensi viikollakin päiviä.
Lauantaiaamuun heräsin jo viiden aikaan ja
olen saanutkin "aikaiseksi" ihan kivasti.
Nyt tyhjensin päiväyksensä ylittäneet
kuiva-ainekaapista, ihan issessein ja pesin astiat.
Muutama Aarikan peltipurkki olisi tyhjänä,
(eikä sitten hitustakaan ruosteessa
niin kuin netissä myytävät raitapurkit!)
Muoviset tiiviit astiat laitan Ikean kassiin
ja mietin mihin talletan ne.
Yksin eläessä kaappeja ei tarvitse täyttää ajatuksella
-"jos kohta tarvitsen noita ryynejä,
jauhoja."
Kunpa sen muistaisi.
Kaikki on edullisempaa isoissa erissä eikä yksin asuja
voi , ellei ole hevonen, käyttää niin paljon.
Joskus naureskelin työkaverilleni, että eläkkeellä ollessa
ostan maxikokoisia annoksia ja rollaattorilla kuskaan
muille yksin asuville, siinä saisi itse kuntoa ja tavarat
edullisesti, hm, häätyisikö ajatusta viritellä
uusiksi ja muokkailla vielä?
Olisiko sinulla parempaa versiota tarjota?
Ostin töistä porkkanaraasteen lopun ja
leivoin porkkanasämpylöitä 1½kg:n annoksen.
Pakastearkkua kaipaan, sinne mahtui, huomattavasti paremmin
kuin kaappiin, marjat ja leipomiset.
Pitihän minun leipoa kaksi puolukkapiirakkaakin,
samalla ohjeella kuin mustikkapiirakka,
toisen taidan tunkea pakkaseen ja toisen
vien oppilailleni, olivat kivasti perjantain
Koti ja koulu-tunneilla.
Vaniljakastikekin minulla on valmiina.
Ostin kirpparilta Niall Williamsin kirjan
Saaren hiljaisuudessa.
Luin kirjan, hiukkasen tahdonvoimaa siihen tarvittiin,
olisin kaivannut nopeampisykkeistä juuri nyt.
Kirjan juoni eteni kuin raskas virta kohti ennalta päätettyä.
Ihmiset muljuilivat virran mukana ollen kiinni
perinteissä, tottumuksissaan ja näyissään.
Voisin hyvin kuvitella, että moni laittaisi kirjan pois kädestään
ennen puoltaväliä.
En laittanut, mutta en etsi kirjailijalta toista kirjaa,
yksi hidassoutuinen riitti.
Katkoin kallionauhuksen lehdet ja loput
kukkavanat.
Poistin ruusubegoniat ja kosmuskukat etupihan
amppeleista ja laatikoista.
Konsas krassit saavat kylmää, tyhjennän laatikot
kokonaan ja laitan talviteloilleen.
Sormet syyhyävät pelkistettyä joulukorttia nyvertämään,
josko huomenna testaan Heinikan leimasinsetin.
En saanut käpyoksaa, mutta sembramännyn havuja sain
ja niitä aion embossata taustaan ja siihen vain lisään joulutoivotuksen,
hm, nythän tämä on jo puoliksi tehtynä, yksi joulukortti.
Vilkaisin suomalaisten sääksien lentoreittejä,
Ilmari on Unkarissa ja Lalli Pariisissa.
Piretin ja Madisin pesällä oli närhi tutkailemassa,
löytyisikö syötävää.
Kaunis lintu, mutta ruma ääninen.
Terassilla palavat jo kynttilät lyhdyissä,
eivät ne ihmeemmin valaise, ovat vain ilon kukkasina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Iloitsen kommentistasi!