Muistan, mitä milloinkin...

Kun ulkoa pitää välillä tulla sisälle, 

(siellä on näet liian lämmintä ihan vain ollessakin),

päätin laittaa julkaisemattomat oppilaiden työt nyt

katsottavaksi.

Ensin pahvilaatikkoon oman huoneen rakentaminen:

  

Jokainen sai rakentaa oman huoneen, väreistä keskusteltiin,

hyvästä olosta, tarpeellisista ja tarpeettomista

tavaroista.

Monia mahtavia oivalluksia he löysivätkin.

 

Oppilaat ottivat itse kuvatkin, hakivat mistä löytyisi

parasta kuvakulmaa.

Aikaahan siinä kului, mutta monenlaista oppimista

siinä samalla matkaan kertyi.

Tässä on vain osa niistä monista kuvista.

Toinen isompi juttu oli aivan viimeisenä,

divarista ostetut kirjat ja niihin kellokoneistolle

lokero ja kansi.

 

Viehättäviä kirjakelloja tulikin,

onnistumisia.

Annoin vielä paristotkin, jotta jokaisen kello mittaisi 

aikaa oikeasti.

 

Seuraava postaus onkin sitten tekemistäni korteista,

minulla unohtuu niin usein  kuvata valmiit kortit.

Kuvauksen muistan vasta sitten, kun kortti on

jo suljettu kuoreen.

Viimeksi huomasin laittaessani hammashoitolan väelle

kiitokset yhteistyöstä, että kuori meni kiinni,

eikä minulle jäänyt itselle kuvaa.

Keskimmäiseni, lomailija, on ollut mukana pyöräillessä,

tänään kävimme taas reilun 23 km lenkin.

Hänellä pyöräily tuntuu istumalihaksissa,

kun niin harvoin pidempään polkee.

Käymme hakemassa huomenna leveämmän satulan

ja samalla katsomassa, löytyisikö minulle matalaa "tarakkakoria".

Motonetissä niitä kyllä on, miten lie pikkukaupungissamme?

Siis ei tumma ja tulinen, vaan pieni ja hikinen

juomatauolla L:n sillalla.

Välipäivinä olen polkenut kuntopyörää, on sadellut

melkein joka päivä, eikä lämpötilakaan ole ollut suotuisa

liikkumiselle ("vanhat" lihakset toimivat lämpimässä

paremmin!).

Tänään otin hiukan aurinkoakin, minulle se on kesää,

kun saan lämmössä istua.

Poikani kyseli, löytyisikö jäätelöä, löytyyhän  toki,

vaan miten pienen palan maltan ottaa,

kun pitää punnita ja mitata syömiset?

Kaikille teille kuitenkin:

Vesi- ja hygieniapaketti

Kiitos lahjasta, perhe Koho, olikin loistava idea

muistaa tällä tavalla.

Nettitiedot kertoivat, että sää oli ollut Roissa 68v. sitten

 poutainen ja +19,9° C.

Niin on nytkin, länsirajalla, poutaa ja tällä hetkellä

+14°C. Ennuste on kahdeksaantoista nouseva lämpö.

Taloyhtiön piha on klanssattu ja olen siihen tyytyväinen.

Tänä vuonna päätin olla aikatauluista riippumaton ja

jätin lipun laittamatta.

Siellähän se on varastotiloissa, jos joku olisi sen

halunnut nostaa tankoon.

Noita Unicef-asioita olen kevään aikana pyöritellyt mielessäni,

kun pidimme vuotuisen Unicef-kävelyn, saimme rahaa 

kertymään kaikkiaan viimeisten tietojen mukaan 300€.

Se tietää 20 oppilaan kouluvuotta, mikä on hienosti

kerätty alle sadan oppilaan koululta.

On meillä parempiakin vuosia ollut,

joskus jopa yli 680 euron tulos.

Hyvä kuitenkin tuo, kiitos sponsoreille!

Isojen tyttöjen kanssa teimme Unicef-nukkeja.

Ne jäivät hiukan kesken. Toivottavasti seuraava opettaja

tekee ne ihan valmiiksi asti.

Voisin viedä ne sitten Roin toimistolle.

Kaunista juhannusaamua !

Terveys keskikesän aikaan

Tänään koin kiusallisen kyselykäynnin.

Ovelleni tuli n. 25-30v. mieshenkilö, joka väitti tekevänsä

terveyskyselyä.

Opastin hänet oitis huit hiiteen.

Eipä tullut kysyttyä, millä luvilla kyseistä kyselyä

suoritettiin.

Oliko joku ennaltakatsoja, jonka jälkeen tultaisiin

viemään mahdolliset kristallit?
Siis, jos niitä sattuisi olemaan.

En sitten millään usko, että tuollaista kyselyä ihan oikeasti tehdään.

Oman lääkärikäyntini tulokset olivat melkein hyvät. 

Kolesterolilääkkeen syömisestä olin lipsunut ja

sen huomasi tuloksista, 5,9.

 Mutta, kun ne aiheuttavat kipua ja jäykkyyttä lihaksiin ja niveliin,

yritän välillä olla vähemmällä käytöllä.

Hbl oli taas 149.

Kesäkuu yli puolen välin. Kesää emme ole vielä saaneet.

Menin ulos ajaakseni ruohon, onhan minun vuoroni tällä viikolla.

Mutta, kas, eipäs ruoho olekaan oikein kasvanut.

Lämpöä on kaivannut, minun on siirrettävä leikkurin kävelytystä 

ainakin huomiseksi, 

jotta edes näkisin, mistä olen leikannut.

Sisäpihan ja ikkunoiden edustan ruohon leikkasin ja siistin perennapenkkejä.

Omenapuuta leikattiin aika reilusti, joten kukinta ei

tule olemaan kovin mahtavaa.

Narsissivuokko kukkii kauniisti. 

Viime keväänä laittamani violetti syysleimu on aika

reteesti kasvava. Sitä piti ronskilla kädellä

karsia pois.

Otin pisamakelloja ja syysleimua laatikkoon ja

vien niitä Roihin, kun menen seuraavan kerran.

Viron sääkset kasvavat, teinipari sai kaksi poikasta ja 

Irma Joosepinsa kanssa kakkospesällä kolme.

On alkanut jokakesäinen kurmutus, heti, kun

kalaa ei tule sujuvana toimituksena, alkaa pienempien

nokkiminen.

Mustakurjen poikaset alkavat pikku hiljaa muistuttaa

sukuaan.

Tipuja laitoin kiitoskortteihin, kun muistin uhteistyökumppaneita,

lähtiessäni eläkkeelle.

Nyt olen tehnyt mustikanvarpukortteja,

(vaikka pitäisi siivota),

vaan kukas sen sanoo, mitä minun pitää tehdä?

Kun saan kuvattua, laitan tännekin.

Otin mallia niihin FinnStamperin blogista,

sitä vartenhan se onkin, jotta ostaisimme ja tekisimme.

Pidän Sarin pelkistetyistä, selkeistä korteista.

Juhannus lähenee, sauna on jyystetty puhtaaksi,

piha kunnossa, hm, pitäisikö muuta?

Mitään erityisempää en osta ruuaksi, en leivo,

 noudatan saamiani ohjeita.

Käyn kuntosalilla ja pyöräilen, luen ja nyverrän kortteja,

siinä se, juhannus menee.

Keskikesän valoisat yöt, rakkaus, hm.

Löysin vihdoin tämän Hovattan laulaman laulun

kaikille rakastaneille, rakastaville

Sain alkaa ... uuden vaiheen

Seminaarin äidinkielen opettaja, runoilija Toivo  L., 

antoi syksyisin kirjoitelman (silloin aineen) aiheeksi

"Sain alkaa taas",

luokkani lentävänä lauseena sitä sitten

sidottiin moneen alkamiseen.

Eläkkeellä olette kaikki sitojat jo

 ja minäkin kohta, virallisesti 1.7.

Kaupunki viisaudessaan otti minulta ansaitun lomakuukauden,

(se joka tekee talven työt, nauttii loma-ajalta palkan)  

ja tietysti sen palkan pois. 

Ennen kaupungilla oli kirjoittamaton sääntö, 

ettei eläkkeellelähtijöitä rokotettu säästöjen osalta. 

No, sekin on muuttunut nykyisin.

Työssä olijoille tarjotaan pienellä pakotuksella

palkatonta vapaata.

Heiltä ei oteta kk:n palkkaa pois,

niin kuin minulta.

Siinähän olikin kiitos ja arvostuksen osoitusta tarpeeksi.

Säät ovat viileitä, koivujen lehdet kovin hailean vihreitä,

ruoho kasvaa hitaasti.

Koivussa olevassa linnunpöntössä asustelee varpunen,

kirjosieppo käy sieppaamassa hyönteisiä,

laulaa puiden oksilla,

ei tullut asukkaaksi pönttöön.

Viron pesillä poikaset kasvavat.

Sydäntä riipaisee nähdä, kuinka taas lajivalinta toimii.

Isoin peittää siivillään hiirtä tai myyrää

ja kaksi muuta poikasta joutuvat varomaan,

etteivät mene liian lähelle.

Kaulushaikaran suojaväri on oivallinen:

Kaksi poikasta sulautuvat loistavasti ruovikkoon,

ovat vihollisilta suojassa.

Valkopyrstömerikotkan poikanen on jo näin iso.

Ja armottoman ruma tässä vaiheessa,

on vauvahöyhentä ja uutta sulkaa,

eivätkä siivetkään tunnu vielä omilta.

Mustakurjen ominaisuuksiin kuuluu "hellyys",

kirppujen, roskien puhdistus,

niin puolison kuin poikastenkin osalta.

Työpaikkani kaappeja kävin tyhjentelemässä,

pitää käydä vielä kerran, 

hakemassa laatikot pois.

Silppurilla olen käsitellyt kotona papereita, jotka ovat

jonkin oppilaan henkilökohtaisia osaamisia.

Hyvästelyähän se on sekin, muistella ahkeria/huithaipeleita/

kilttejä/tuittupäitä,

enimmäkseen kilttejä ahertajia.

Työterveysasemalla kävin sydänoireiden vuoksi,

ei eläkkeellejäänti olekaan helppoa,

rankkaa oli läpikäydä omia tunteita ja samalla

oppilaiden tunteita.

He potivat poislähtöäni rajummin kuin olin arvannut.

Sain kehystetyn luokkakuvan muistoksi

ja jätin "edes jotain" luokkaan,

laitoin lukujärjestysraameihin kuvan syksyltä.

Kiitokseni kirjoista/kukkasista/shekistä,

ainutkertaista.

Kuukauden saldo painonpudotuksessa on 2,7 kg,

vaikka viimeiset kaksi viikkoa olivatkin

stressiviikkoja, sydänoireita ja liikkumattomia.

Luin jostain, että kortisoli vaikuttaa juuri tuon

rinnanaluspatin rasvan kertymiseen.

Aloittelen hitaasti, varoen liikkumista taas,

odottelen lämpimiä säitä,

jotta lihakset olisivat toimivia pitkiin pyöräilyihin.

Huomenna siunaamme vanhempieni ystävän

pitkän työteliään elämän lopuksi maan lepoon.

Vilma-emännän hersyvä nauru muistuu mieleen,

ahkeruus.

Hyvinkään musiikkiluokan oppilaat  saavat laulaa
kiitokseksi

Laula varpunen, laula

Kun puhdistin keväällä linnunpöntön ja sain

naapurin nostamaan sen takaisin koivuun,

odotin kirjosieppoa tulevaksi.

Aamuna muutamana huomasin varpusen änkeävän sinne.

Missä kirjosiepponi, uskollinen pesänvaltaaja

lirutuksineen,

eikö mihinkään voi enää luottaa!

Viime viikon sateiden jälkeen ympärillä näkyy viherrystä.

En haraa vieläkään pihaa, odotan, että koulu on ohitse ja 

kukaan ei pahennu, jos olen tukkoinen.

Nurmikosta nousee aina homeitiöitä ja poskiontelot ovat

täynnä allergista limaa, siihen on tulehduksen

helppo majansa rakentaa.

Papereita tyhjennellessäni työpaikalla vastaan tuli

viime syksyn pelisäännöt paperi, oi, voi, ovatpa tainneet

karata muistoista, muuten ei olisi ulkomuotoani,( muodot,

 hiukset), liikkuminen (kömpelö, hidas), ruokailu, harrastukset,

vakaumukseni, muisti (kenellä muka parempi!)

joutuneet tulilinjalle.

Niimpä, taidan olla kohta 68v., eikö sen ikäisillä ole

ihmisarvoa, oikeutta olla omanlaisiaan?

No, ehkä en niin kovin kaihoile takaisin.

Miten se menikään "se säilyy, mikä on hyvin suolattu",

kukahan sen mahtoikaan sanoa?

Siis säilyminen on taattu.

Niin, taisivat arvostella totiseksikin,

onhan meitä moneksi,

toiset naama hankona ja toiset enemmän

peruslukemilla,

Luojan luomia itsekukin.

Viimeksi sain kirjastonhoitajalta luettavakseni

Doerr'in Kaikki se valo jota emme näe.

Pitkästä aikaa mieluinen luettava, harmi, loppui niin pian.

Todistukset on numeroitu, naputtelen vielä W:n kanslistin käytettäviksi.

Ei enää koskaan tarvitse arvioida kenenkään lapsia,

ei käytöstä, ei aineosaamisia.

Huoh, helpottaa.

Viron pesillä on poikasia hiirihaukoilla, valkopyrstömerikotkalla,
kaulushaikaralla ja mustakurjella.

Sääkset hautovat vielä, ainakin viikon saamme odotella

kuoriutumisen ihmettä.

Oppilaani olivat loistavia veteraanipäivän esityksessä,

ovat saaneet siitä kiitosta vieläkin.

Kävimme myös S-vireessä esiintymässä,

katsojat olivat liikuttuneita, esiintyjät vaikuttuneita.

Muistavat varmasti Kirjeet kulkevat esityksensä.

Syysleimu on vallannut kukkapenkin, ei pysy edes 

reunalaudoituksen sisässä, työn loputtua villiintymiselle

on laitettava rajat.

Griegin sävellykset kiehtovat aina, niissä on jotain

utuista, iloa ja kaihoa, keveyttä ja vakautta.

Kipinää

O

s

a

l

l

i

s

u

u

s

Veso-puolikas takana, se työurani viimeinen,

taas yksi, joka oli laitimmainen.

Valitsin Markun ryhmän, oli helppo olla,

asiat ja ajatukset olivat lähellä omiani.

Mukana oli muutama sellainen ajatus, jonka olin eilen illalla

kirjoittanut Kipinä 5-kirjan palautteeseen.

Kirjan käsikirjoitus oli innostava,

harmi, että käyttäjät ovat toiset.

Ovatko kirjanneet syntymävuoteni väärin, enhän minä

ole eläkeiässä, en aloittamassa uutta vaihetta,

tahdon tehdä työtä,

enkö saa?

Keva sai tällä viikolla anomukseni ja plakkarissa

on työnantajalle menevä irtisanomus,

totta siis, halusin tai en.

44 vuotta työuraa, aikamoinen rupeama leivän hankkimiseksi,

miten osaa työhullu olla poissa töistä?

Eniten tulen kaipaamaan lapsia, niitä hyviä hetkiä,

haasteisia, takkuisia, hersyviä, tasaisen tyyniä.

Moniko osaa ajatella jonkun kaipaavan työhönsä?

Lumi sulaa, toppatakki jo liian lämmin,

viime kevään takki jostain syystä liian väljä,

kurja, en haluaisi ostaa uutta.

Ja toisaalta haluaisin lisää painonpudotusta.

Tämä viikko on ollut töisevä, kokeiden korjausta,

käsikirjoituksen arvio ym.

En ole jaksanut kuntosalille, mihinkäs se paino silloin

putoaisi?

Ostin ensimmäiset orvokit, kuusi pientä ja

amppelin. 

Perennoiden joukossa nousee kevätkaihonkukan taimet,

omenapuu on leikattu ja kirjosiepolle nostettu 

puhdistettu asunto koivuun.

Kävimme keskiviikkona pilkillä S-järvessä,

aurinko paistoi, kalakummeja oli neuvomassa

ja kairaamassa, ahvenet ottivat kiinni koukkuihin,

lapset nauttivat.

Sekin niitä asioita, joita toivon työpaikkani jatkavan

lähtöni jälkeenkin.

Tokihan se vie oppitunteja, mutta antaa oppilaille

hyviä muistoja ja kosketuksen luontoon.

Nytkin oli ihan ensikertalaisia pilkkijöitä mukana.

Kiitos, Pia, että vuosia sitten lähdit ajatukseeni mukaan,

kiitos, Anne, että huolehdit kalakummeja paikalle ja

olit itsekin, silloin, kun voit.

Tuoksuin kotiin tullessa savuaromille, paistoin makkaraa,

jaoin leipiä ja mehua.

Huomenaamuna katson Virvan kanssa salin koristelun,

olen oppilaspalaverissa ja harjoittelemme

veteraanipäivän ohjelmaa.

Eilen illalla Hexa poltti minulle tarpeelliset sota-ajan

laulut, cd toimi, kun kokeilimme.

Oppilaisiin tuli henkäys juhlavuutta,

kun harjoittelimme salissa mikrofonien kanssa.

Voi, kunpa he onnistuisivat niin hyvin, kun

tiedän heidän osaavan!

Sääksipesissä on kävijöitä, mutta vain Latvian pesässä

haudotaan.

Viron pesissä ei vielä varmuutta pesälle jäävistä, 

touho-Petterillä on vauhtia ja välillä morsiokin

ja Marjaniemen pesällä ei ole nähty muuta

kuin merikotka.

V.P. on mahdollistanut Hailuodon pesän seurannan.

Odotellaan.

Latvian merikotka ei ole liioin kaunis,

mutta tarkoituksenmukainen ja sehän riittää.

(Hm, onkohan tällä linnulla ne stubbin shortsit?)

Pitäisikö sääksien lotata, jotta saisivat lentolipun kesäpesälleen?

Pisaroiden alla

Julistan olevani hengissä, monet oikeat ja useammat keksityt

syyt ovat pitäneet aikani kiireisenä.

Aivan aluksi lämmikettä:

sairaala tarjoaa konjakkiryypyt.

Melkein luulisi olevan tarua, mutta voin itse lämmikettä saaneena

vakuuttaa, että voi olla totta.

Aikoinaan, kun synnytyssalista olin lähtemässä osastolle

alkoi semmoinen helinä ja kolina, kun sain

horkan, joka ei loppunut hetikään.

Siinä käytävällä minulle kiikutettiin konjakkiannos,

rouva rauhoittui hetikohta.

Ei vaatinut lisäannosta, hyi, miten pahaa se

lääkekonjamiini olikaan.

Elämme aikaa, jolloin lintujen pesiä seuraillaan.

Teiden vierille ovat töyhtöhyypät ilmestyneet viimeviikolla.

On kevät.

Mustakurjen pesä sai ensin yhden munan, jota ei alkuun

haudottu, sitten tuli toinen.

Kurki siirteli munia parempaan asentoon.

Vanhemmet keskustelevat hellästi, vieläkö lisää, vai riittäisikö jo?

Voiko herkempää hetkeä olla, puoliso sukii, kirppujako lie,

hautojan päästä ja kaulasta.

Hiirihaukan on oiottava jalkojaan, tarkkailija saa nähdäkseen kolme munaa,

toivottavasti niistä kuoriutuu se määrä, jonka hiireviu pystyy

ruokkimaan.

On vieläkin vaikea muistella kiljukotkan poikasen kohtaloa,

kun ruoka ei riittänyt, vahvempi sisaruksista söi

heikomman. Sitähän se luonto.

Alankomaiden linnuista muuttohaukka on saanut myös haudottavaa,

ihmeissään se katselee upeita haudottavia.

Marjaniemen pesää olen kurkkaillut malttamattomana,

kauniisti aurinko haukkaa taivaanrannasta palasen,

lintuja ei vielä näy.

Kiitos Pulkkisen Voitolle, että lähilintujakin voimme

seurailla.

Viron kakkospesä näkyy ja sinne olen katsellut odotellen, 

tulisiko Ilmar ja Irma-pariskunta takaisin.

Tänäänkin aamulla ensimmäisenä kurkkasin,

koululla sitten uudestaan ja ihmeekseni huomasin

"hirsien" lisääntyneen ja kävipä siinä sääksikin,

vieraat olivat rengastukset.

Tuolla katkenneessa kelossa J3 oleskelee, ei ollut AF eikä U5.

Saa nähdä, kuka pesää tulee lopullisesti asustamaan?

Hiukan parempi kuva hirsien kuljettajasta: 

Viron hyljeranta on taas täynnä lepäileviä hylkeitä, aikamoista

moikunaa saavat aikaiseksi.

Etelässä kukkivat leskenlehdet, krookukset ja vuokot, meillä

on vielä 37 cm lunta.

20 cm on huvennut nopeasti, öisin on ollut lämmintä

ja toisinaan on sadellut vettä tai räntää.

Tänään on tullut sekä että, 

olisi aika laittaa kirjosieppojen koti takaisin koivuun,

vaan kuinkas minä sinne kiikun?

Puhdistettu se on, kun putosi tuulella alas. 

Oppilaani harjoittelevat veteraanipäivän ohjelmaa,

saas nähdä, millainen lopputulos on?