Yökylmiä piisaa!

Ennen pääsiäistä kävimme pilkillä (1-3 luokkalaiset)

 paikallisen urh.kalastajien kalakummien opastuksella.

Ilma oli mitä parhain ja noin puolet oppilaista

saikin kalaa!

 

 Pilkkipaikkoja riitti vaihdettaviksi asti.

Ennen pois lähtöä piti tarkoin laskea,

kenellä oli eniten pikkuruisia ahvenia.

 

Laavulla paistoimme makkaraa, nautimme

mehusta, sämpylöistä ja pullista.

Savua kieputti silmiin, vaikka paikkaakin vaihtoi.

Suurkiitokset kalakummeille ja laavurantaa lainanneelle!

Pääsiäiseksi askartelimme monenlaista koristetta,

munatiput olivat veikeitä!

Ostin, taas, omillani chenillepallosia,

joista oppilaat saivat valita värin.

Ekaluokan ope toi ohransiemeniä ja

kävin "tamperelaisesta" ostamassa multaa ja

lautasia, että saimme pääsiäisruohoa kasvamaan.

Taisi yksi lautanen touhuissa  kippautua alassuinkin.

Vanhaan tapaan meillä oli kiirastorstain hartaus srk-kodilla.

Näin kuvassa näkyy silittämätön kangas kovin rumana.

Tarja ja Salen "pumppu" loivat pääsiäistapahtumat

sanoin ja sävelin.

Jostain syystä blogi ei anna lisätä kirjoja,

luettu kuitenkin on.

Maarit Verrosen Varjonainen,

Markku Ropposen Kuhala & jokimurhat

ja Kristiina Harjun Pispalan kiviä.

Olihan siinä, 

Varjonainen oli varsinainen selviytyjä, jopa liiaksi asti,

tuli hiukan nilviäisen kuva,

vaikka lopuksi sääli häivähti mieleen.

Toisaalta, niin moni rajan toisella puolen on todella

joutunut hakemaan itsestään aidot selviytymisen taidot.

Kuitenkin, hiukan ööveriksi meni.

Kuhalasta tuli mieleen Sariola enemmän kuin Mäen Vares,

vaikka nykypäivässä elettiinkin.

Jaa-a, oli se aikaa, kun aina jostain piti luettavaa

kynsiä, ne kirjat eivät juuri rakentaneet mieltä!

Sariola oli jossain vaiheessa ollut opettajan sijaisena

naapurikylässä,

juttuja kertoiltiin, osa lie tottakin.

Pispalan kiviä oli historian ja ihmisten kuvausta,

siitä taisi jäädä  paras lukukokemus,

Lapsen osa sodanjälkeisen Pispalan myllerryksissä

oli vaativa, piti tunnistaa aikuisten monet roolit,

selviytyä ja selviytyä,

vaikkei ymmärtänytkään.

Mummun koristelemat huopatossut, hiustenleikkuu 

ja lasten leikkeihin pääseminen

köyhyyden, arkielämän ongelmien sekä aikuisten suhdekiemuroitten

kuvaus oli luontevaa.

Maistoin pashaa, mämmiäkin,

eivät oikein maistu, omatekoiset olisivat parempaa,

en vain itselle viitsi laittaa.

Kesäaikaan on siirrytty, 

heräilen hiukan inhimillisempään aikaan nyt,

en kellon mukaan kovin varhain.

Yöt ovat kylmiä, lumi madaltuu hitaasti,

ensi viikolle lupaili vielä sateita,

niinköhän minulle sattuu kolausta taas?

Ennen pääsiäistä kolasin Heikin vuorolla tunnin,

lumen alla oli liukkautta, oli askellettava varoen.

Aprillauksia näkyi nettilehdissä,

saunanlauteet metallista tai kaakelista, ym.

jaa-a, siinähän sitä olisikin!