You Rise Me up

Viron sääksien ykköspesällä käy Piret

huutelemassa kalaa, toisinaan Madis tuokin.

Monenlaista pohdintaa tuo pesä asukkeineen

on aiheuttanut.

On lohdullista katsoa viime kesän videopätkää
You Rise Me up.

Kolmosten kuviksessa toteutimme omalla sabloonalla
kasvin lehtiä, filigraanikukkia ja haitaritaitosperhosia.
Eivätkös olekin hyvän näköisiä?

Kevätjuhlavastaavat kysyivät näitä koristeeksi
urheiluhallille,
toki saavat laittaa ne esille!

Tänään on ollut lämmintä heti aamusta.
Kolmoset, viitoset ja kuutoset kävelivät laavulle
makkaranpaistoon.
Siinä samassa pelasivat jalkapalloa,
ja vaikka minusta ei ollut aiheellista, myös korttia.

Tämän kuvan rohkenen laittaa, eihän tästä tunne ketään.

 

 

Neljä korttia, tuo poikien kortin pohja on omatekemä,

mutta kiireessä ei niitä kovin monta ehdi,

ostopapereita olen metsästänyt,

näin pienessä kaupungissa ei ole kovin laajoja valikoimia.

Tänään sain summan, jolla Unicef-kävelyn muodossa

autoimme maailman lapsia,

n. 560€ kertyi sponsoreilta, hienoa!

Yli 30 lasta saa sillä koulumaksun vuodeksi Malissa.

Hain Pohjolan Kaisalta parhaimmille kävelijöille

palkintoja.

Toivottavasti ne kannustavat ensi vuonnakin

hyvään osallistumiseen.

Kuvat lainasin Unicefin sivulta.

Luin Mary Higgins Glark'n Missä olet nyt?

Luin, en varmaankaan ollut itse otollisella mielellä,

kirja ei sytyttänyt.

Olen kyllä pitänyt hänen kirjoistaan, nyt jätin kirjan huoleti
odottemaan seuraavaa iltahetkeä
ja näin lukeminen venyi yllättävän pitkäksi.

Ah ja oi, Kaisa kysyi ulkosaunaan ja uimaan,
matkaa on vain aikas pitkälti,
työpaikan ohi vielä 10 km.

Meillä on ollut tänään kuuma päivä,
suihkuun kaipaa ja vaatteet pikapesuun.

Melkein kaipaisi "kunnon" kulkuneuvon tilalle ilmastoitua,
mutta eipä näitä kelejä kovin kauaa pruukaa kestää.

Oppilaat toivat tuomenoksan opelle,
kiitos, tuli kesä!

Juhannuksen aikaan kullerot ja tuomet ovat
tavanneet kukkia, nyt tuomet valkoisenaan ja
tien pientareet keltaisenaan.

Kesän tulo vielä kääreissään, toivottavasti!

Pikapäivä töissä:

kolme tuntia, on kyllä hiukan hassua,

en ole tottunut vieläkään tynkäpäivään,

vaikka työvuosi on lopuillaan.

Toiset päivät ovat 9-15 ja sinne olisi suonut kevennystä

 muutakin kuin yhden vapaatunnin verran.

Toivottavasti ensi vuoden lukujärjestys on tasaisempi.

Kuutosten koe, viimeinen hissassa heille

alakoulussa, parityönä.

Ihan kivasti kuuluivat vaihtavan mielipiteitä.

Viitosten viimeiset oman projektin esittelyt,

jäi hyvä maku niistä.

Kun vappuna ei koululta löytynytkään ilmapalloja,

joita piti olla, olin ostanut nyt heille,

pareina he kilpailivat, kumpi saa istumalla

ensimmäisenä rikki omansa.

Karkkia lopuksi; takuuvarmaa iloa!

Ja omien kanssa hehkuttelin, että olivat

eilen osanneet lukea raamatunkohdan ja

esirukouksen hyvin 

ja vieläpä olla asiallisesti kevätjumalanpalveluksen ajan.

Olin ostanut heille mehujäätä ja karkkeja,

pitivät.

Kortteja nyversin muutaman.Sain Susanna V:lta tilaamani

Baletti Tildan ja sain tehtyä Ainolle hänen tilaamansa kortin.

Ruusutaustalla lakkimalli,

hiukan lie yksioikoinen,

käynee?

Ja pojalle tarkoitettu,

noihin tarrakirjoituksiin en ole tyytyväinen,

mutta pikkukaupungissamme ei ole

parempia.

Tyttäreni kaipasi ihan omia sormia,

ok, tässä ne nyt ovat.

Omaa kättä on vaikea kuvata,

kynsien pituuden nähnee?

Norlynin tehtaanmyymälässä ihastelivat,

huolitellun näköiset, hm, saakin olla sillä hinnalla.

Toista peukkua jouduin viemään takuuhuoltoon,

geelikerrokset lohkesivat pois,

kovettava valo ei ollut onnistunut ekakerralla,

toivottavasti nyt.

Viron lintukamerat ovat ihania, 

seuraamme oppilaiden kanssa pesissä

tapahtuvia muutoksia.

Merikotkan pesässä on jo näin isoksi kasvanut

komistus.

Nokka ainut komea, on reppana niin ruma, että!

Kävin omakotitalo- naapuriani katsomassa sairaalassa.

Edellisen sairaalakäynnin jälkeen hän oli kaatunut jo

toisena päivänä ja murtanut kätensä kahdesta kohtaa.

Olivat ilmeisesti löytäneet hyvän lääketasapainon,

hän ei kertonut ullakolla asuvista mitään

ja oli tyytyväinen hoitoon.

Timo A. kertoi ullakkoluukun naulatun kiinni,

mutta senkin jälkeen sieltä oli kuulunut ääniä,

talon emännän mukaan.

On surullista, kun elämä on tuossa vaiheessa.

Pikkuinen raitapaita  on taas ohimennessään

huomiota vailla, koskettaa ja sanoo nimeni,

on myönteisenä.

Oppilaiden kanssa hänellä tulee sähellystä,

surullista.

On vielä kokeen korjausta ja joko uskaltaisi laittaa

Wilmaan numerot, jossain olivat oppilaat ja vanhemmat

jo lukeneet numeroita, vaikka niiden pitäisi

olla luettavina vasta 2.6.

Entiselle opelle (reilusti yli 80v.) laittamani krassit 

nostavat päätään mullasta, 

niiden tarvitsisi olla maahan laitettavia 

kesäkuun toisella viikolla.

Irja on tottunut saamaan minulta krassit kuistinsa seinustalle,

saa nytkin.

Kullerot ojien varsilla kasvattavat nuppujaan,

älä vielä, kesä, tule,

maa ei ole lämmennyt,

askella hieman hitaammin, jaksamme odottaa.

Iltatöitä

Kävin terassilla kurkkaamassa illan tuoksuja,

oli heleä kirjosiepon liverrys,

joka tervehti minua siellä,

kuin kotona olisi ollut!

Olinkin.

Kuudensien projektityön arviointi, viidensien

projektin tulostus ja arviointi,

stipendilista puhtaaksi kirjoitettuna,

omien rastitukset ja vertailu edelliseen todistukseen,

olisiko siinä töitä kotonaolemiselle ihan tarpeeksi?

Pari yo-korttia valmiiksi, muutaman valmisteluja

ja sauna odottaa.

Niska onkin taas kuiskailemassa,

että pitäisi muistaa sitäkin.

Lehtopöllön poikasista isompi on käynyt

EENet kameran pöntöstä kurkkaamassa

jo useamman kerran.

Nyt ne olivat molemmat katselemassa

maailman ihmeellisyyksiä.

Minuakos tuijotat sieltä ruudun takaa,

katso vain!

Hei, me mahdumme molemmat tähän , ainakin 

hetken aikaa pysymme tässä.

Uuups, nyt toinen putosi!

Pelargoniat kukkivat, tuo väri on mielestäni kaunis,

vaikka kaikkihan ovat, eikös?

Tässä yksi versio lakin saaneelle,

kirjapino ja kirjoitus eivät kovin hyvin näy.

Seuraavat ovatkin hiukan ruskeasävyisiä.

Nyt saunan pehmentävään lämpöön.

Viron kameroissa on jo pimeää,

Hailuodossa sääksi katselee iltaa auringonpaisteessa.

Rentukat kukkivat ojissa,

hiirenkorvat kasvavat koivuissa.

Aamuisin joutsenparit lentelevät hakien pesäpaikkaa,
tämä on parasta aikaa, hennon vihreää,
toivoa kesästä!

Uusi asukas, tervetuloa!

Kiitollisena +18 ° asteen lämmöstä,

ei enempää tarvitsekaan, ei vielä!

Kummasti puut jo vihertyvät.

Ja muutaman päivän lämmöstä perennat

 puskevat mullan alta näkyviin.

Narsissivuokko hujahti esille, saisinkohan tänä vuonna

nähdä kukkiakin?

Kevätkaihonkukka on vasta varovasti avaamassa

sinisiä nuppuja.

Viime syksynä revin rankasti niitä vähemmäksi,

peittivät koko reunuksen.

Kamera on hyvä, kun vain osaisin sitä käyttää.

Amppelin orvokki hehkuu iltapäivän auringossa.

Tauno, naapurista, laittoi uuden kodin kirjosiepoille,

mietin, kuinka kauan menee, ennen kuin suopuvat

uusiin tuoksuihin?

Lainakuvaa tulevasta asukkaasta:

Väärässä olin, nyt siellä on uudet asukkaat tutustumassa

huonesijoitteluun, mieluisat uudet naapurit.

Ihanaa kirjosiepon liverrystä!

Viron II pesällä käväisi Piret, ressu, sisustamassa

aamulla varhain.

Pesä on usein tyhjänä.

Olen tulostellut ja hiukan korjaillut viitosten

historian projektin töitä.

Osa on suoraan kopioinut, osalla on ollut mielessä saamansa

ohjeet.

Itse kootusta muistaa parhaiten.

Aino antoi ohjeita yo-korteista, saapas nähdä

tuleeko lainkaan mieluisia.

MarjaLeena lainasi naisemia-sanaa,

poikani kyseli rojalteja

ja nuorimmaiseni kertoi luulleensa, että kaikki miehet ovat

aina katselleet naisemia,

hän oli kuullut sen jo lapsena.

Omista oppilaistani tunnisti vain yksi paasi sanan,

hänelle se oli tuttu isän kaivinkoneen työn yhteydestä.

Ostin Lidlistä Brita vedensuodatinkannun,

oli edullinen ja saan nyt hyvänmakuista vettä,

en tarvitse mehuja.

Kaisalta sain rahapuun alun, laitoin sen heti multaan,

toivon sen luonnon kasvuinnostuksesta

imevän vauhtia juurruttamiseen.

Teillekin kirjosiepon (Ficedula hypoleuca) laulua:

Helluntai-illan aurinko kultaa koivujen rungot

Kuinkas se nyt noin menikään, helluntai, etten yhtään

huomannut miettiä, miten kesällä!!

(Siis tuo vanha sanonta, jos ei heilaa helluntaina, 

niin ei koko kesänä.)

Perjantaina olikin taas aika haipakkaa

viimeiset tunnit,

kun hammaslääkäri oli kehdannut valittaa 

joidenkin oppilaiden käyttäytymisestä

käynnin aikana.

No, mutta, arkijärki käyttöön,

moka oli tehty, tunnustaminen ja suunta oikeaan,

eikä moista mokellusta, taas!

Hengissä selvisimme, ilmakin koko ajan lämpesi.

Samoissa lukemissa oli eilenkin.

Tänään hiukan vähemmän.

Töistä tullessani kävin varaamassa Delkasilta aikaa

kotkankynsien lyhentämiseen.

Ystävällisesti hän lupasi kaikkein viimeiseksi

hoitaa kynteni.

Adrian 4v. tuli lopuksi juttelemaan,

hän ilmoittaa mieluusti tuntemansa värit.

Lauantaina harasin sisäpihaa, yksi nurkkaus jäikin,

 kun en vain jaksanut niin kuumassa.

Onhan noita päiviä.

Lupasin Ainolle, että teen muutaman kortin.

Nyt vien ne katsottaviksi, kelpaisivatko tuollaiset.

Tuo tyttö ja poika ovat Paperilohikäärmeestä

tilattuja uusia leimasimia.

Samantyyppisiä kuin Nea-Idean tyttö viime vuonna.

Näyttää heilahtaneen kamera, no, selvän

saanee.

Tämä, joka ei näytä juuri miltään, on 

minun lempikorttini noista kolmesta.

Livenä ehkä vähän paremman näköinen.

Idän sinililjat kukkivat omenapuun juurella.

Etelässä nautitaan monenmoisista kukkasista,

meillä vain leskenlehdet ja sinililjat.

Hyvä, että ne.

Sain luettua paksuhkon Ville Kaarnakarin kirjan

Operaatio Chevalier.

Kaiken muun ohessa sivuaa Kaarnakari Huhtiniemen hautoja,

nehän kiinnostivat muutama vuosi sitten,

ketä sinne oli haudattu ja milloin?

Jotain totta kai noissa tapahtumissa lienee,

erittäin mukaanvievästi Kaarnakari kirjoittaa.

Hyvä kirja, jälleen.

Nyt olen lukemassa Mary Higgins Clark'in Missä olet nyt?

Hiukan takkuaa, sekavahko, monta kadonnutta,

alkaa jo arvailla, kukahan mahtaa olla

kaiken takana, hovimestari ei ainakaan.

Ehkei mieli olisi nyt dekkaria halunnut, mutta se oli 

tarjolla kirjaston pyörivässä hyllyssä.

Niska-hartiaseutu alkaa kaipailla hierontaa,

onhan minulla jo odottamassa lahjakortti,

kunhan saisin soitettua ajan.

Menin torstaina 4H:n myyntipisteeseen ja kerroin,

 että haluan ostaa omakotitalon.

Myyjätyttö tuijotti silmät pyöreinä,

vakuutin, että niin olisi aikomus.

Entisen katto vuoti ja pudotin sen puusta alas.

Hiukan alkoi ilmettä löytyä ja kun ilmoitin,

että asukkaiksi tulisivat kirjosiepot,

löytyi pönttökin.

Huomenna pyydän naapurin Taunoa laittamaan

kirjosiepoille uuden pöntön paikoilleen koivuun.

Koivuissa on hento viherrys, lämpimät päivät ovat

saaneet hiirenkorvat näkyviin.

Hiukan turhan aikaisin, ei meille vielä oikeasti kesä tule,

eikä ole tarpeenkaan.

Lapset eivät jaksa olla koulussa, kun sää on lämmin.

Siitä huolimatta, vihertyvää kesän lähestymistä!

Laulussa ollaan hiukan lumisemmissa oloissa,

mutta ...täällä taas!

"Aivan tavallista laventeelia", ko?

Sääksen pesillä on taas tapahtunut,

Viro II on saanut kolmannen munan,

samoin Marjaniemi.

Viro I:llä on hiljaista, Oxanan muna on häipynyt,

hajosiko, vai upposi pesään,

katsojat ovat kertoneen parittelua ja pesän rakentamistakin
nähneensä, saa nähdä, kuinka käy?

Huolekkaasti Orvokki katsoo, miten jalkansa asettaisi,

ettei talloisi kallisarvoisia munia.

Tänään jo lämpeni, etelätuuli puhalteli lämpimämmin

kuin eilinen lounaistuuli.

Kevään edetessä valon määrä, mutta myös tarve kasvaa

Prurigo nodularis, kyhmykutina, pirullisin kaikista

pahenee, iho kaipaa aurinkoa.

Antihistamiinit väsyttävät ja olen yrittänyt olla ilman, mutta, mutta.

Nyt löysin apteekista Desloratadine tabletteja,

josko ne auttaisivat?

Ja - menin laitattamaan rakennekynnet,

näillähän ei voi raapia.

(Kuva on lainattu, ei omista käsistäni otettu.)

Samanmoinen pituus ja ranskalainen valkoinen osa.

Nimettömissä on pieni timangi, hih!

Jostain syystä kalkki eikä sinkki auta,

vaan kynteni murtuvat ja halkeavat,

nyt tapan kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Saatan hämmentää kyllä työpaikalla joitakin henkilöitä,

mutta minunhan on vaivani ja rahani ja

toivon mukaan myös apu kynsille ja iholle.

Ehken olekaan ihan kalkkis, vai?

Äitini oli ollut ostamassa joululahjaksi hajuvettä
ja hänelle oli myyjä kiekaissut (näin äitini sen oli kokenut),
että ostaako rouva aivan tavallista laventeelia?
Arveli kai, ettei maalaismuori ymmärrä hajuvesien päälle mitään.

Tuosta jäi insaid-sanonta: tavallista laventeelia!
Tähänpä se sopii.

Että pitääkin vielä tämän ikäisenä edes miettiä moista,

sopiiko jollekin vai eikö sovi!!

Jos ei kalkkis vaan :

Lämpymämpää, sanoi pikkuinen

Sama pikkuinen sanoi myös: "Isi katsoo naisemia."

(Mistä niitä muistoja tulee?)

Meillä on todellakin noussut astelukemat hetkeksi

yli kymmenen.

Ihanhan tuota ihmetellen haistelee, kosteaa ja lämmintä

kevätilmaa.

Viron kakkospesässä oli toinen muna eilen aamulla.

Ja tänä aamuna sama ilo oli Marjaniemen pesässä,

kaksi kirjavaa munaa.

Lohduttomalta näyttää Viro ykkösen tilanne,

siellä on usein pesä tyhjänä,

ei juuri sisusteta, eikä Madis jaksa koko ajan 

yksin hautoa.

Tässä viikonlopulta kuva Piretistä ja oksasta.

Tällaiselta näyttää tuo Smedsin tekemä aurinko.

Kaunis.

Kirjastonhoitaja antoi luettavakseni Ville Kaarnakarin 

Operaatio Chevallier kirjan.

Faktaa ja fiktiota ajasta, jolloin itäinen naapurimme taisteli

Hitlerin joukkoja vastaan ja samaan aikaan ahdisteli

piskuista Suomea.

Kirjaa lukiessani huomasin taas mikä mahti sanoilla on,

niin vain jouduin mukaan tilanteisiin

ja aloin tuntea kiukkua, miksi venäläiset eivät huolehtineet

omista viluisista, nälkäisistä, vaan hyökkäsivät

kaiken maailman salahankkeiden kanssa 

suomalaisia kohti.

Minullahan on myönteinen suhtautuminen

venäläisiin, siis arkijärki sellainen,

tunnen tarpeeksi tietääkseni hyviä ja huonoja puolia.

Niitähän meissä kaikissa on.

Aikoinaan huomasin tuon samanlaisen sanojen vaikutuksen

 lukiessani Dean Koonzin ja Stephen Kingin kirjoja.

Mietin silloin, kuinka ne vaikuttavat nuoriin, 

jotka ainakin silloin lukivat niitä,

- kun ne saivat minutkin pauloihinsa.

Lopetin Koonzin ja Kingin kirjojen lukemisen.

Yllättäen sodasta kertova kirja vei minut mukanansa.

Kirjoittaja on -49 syntynyt, siis tietoja etsinyt

reservin majuri, omalla tavallaan asiantuntija.

Ja täytyy olla hyvä kirjoittaja, kun sai mukaansa 

tuolla tavalla.

Orvokki kakkoseksi

Lauantaiaamun onnellinen kuva Marjaniemestä,

reilun neljän viikon kuluttua lohkeaa kuori

ja pesästä kuuluu piipitystä.

Viron I pesällä olisi kaikki valmista,

lisää on tullut "elämää suurempia" oksia,

toisetkin muistelevat viime vuoden

oksan siirtelyä,

vaaralliselta se näytti!

Päivä on pilvinen, ei ole edes ennustettu paistetta.

Sateista perjantaita

Arvontaa:

Liisa kyselee grillauksesta, ei ole mun juttu,

pelkään karsinogeenejä.

Eihän toki ole pakko hiileksi asti, usein maistiaiset ovat olleet sitä.

Yhdelle ihmiselle, hm, en ole niin kiinnostunut,

että olisin hankkinut edes grillin.

Vaan, mistäs sen tietää.

Luin Julie Kiblerin Matkalla kotiin.

Rotujen välisiä (30-40lukujen) ristiriitoja,

nuoret ja kulisseja pitäneiden vanhempien erilaiset

elämisen rohkeus/kannat ihmisen arvoon.

Satuttava teksti, hyvä suomennos,

herkästi kuvattuja tunteita, loppuun asti.

Pidin.

Piret oleskelee jossain muualla kuin pesällä,
Madis raukka hautoo munaa,
eikä taida ehtiä syömäänkään.
Miten jaksanee?

Surullista.

 Kesäkumit ovat nyt autossa, puhtaat talvikumit varastossa,
nyt voisi ajella, hm, minne?

Sukkalankaa erehdyin ostamaan, neljä kerää kympillä,
niin kuin ei olisi jemmassa yhtään ennen ostettuja.
Tarpeen taas syksyllä sukat.

Jatkuvaa pikku sadetta pitää koko päivän,
yhteen amppeliin laitoin orvokkeja,
ostin ne Kantojärven puutarhalta  keskiviikkona.

Siellä on aina hyvät taimet.



Kuva on heidän sivultaan.

Jaa-a, tuosta se alkaa, taimien ostelu.