Kirkasta, selvää vappua

Keskuskauppakamarin Penttilä oli ollut sellaisissa

aatoksissa, ettei pidettäisikään vappua vapaapäivänä,

vaan opiskeltaisiin.

Minulle sama, miten, olenhan nytkin korjannut historian kokeet,

 tarkastanut tarinoita vihkoista jutut

ja tehnyt pari Pedagogista arviota,

jee, vappua!

Olihan kuitenkin vapaus herätä jo kolmen jälkeen,

keittää kahvit, lukea ja hiukan paikkailla unta

sen jälkeen.

En ole luvannut taloyhtiölle laittaa lippua vappuna,

joten se on vieläkin veteraanipäivän kuivauksessa

minun luonani.

Itsenäisyyspäivä, juhannus ja veteraanipäivä,

niistä olen luvannut pitää huolta,

liputtakoon toiset mitä haluavat.

Keskimmäiseni kyseli, mitä lunta, mikä se on?

Sehän on sitä, mitä on kiva laittaa toisen niskasta paidan alle

tai sitä, missä on kiva pyöriä saunan jälkeen.

Ja sitä riittää vielä kuvattavaksi asti.

Nyt näkyy jo painunutta, vetistä ruohoakin.

Etupihan kasat etääntyvät.

Ei ole ajatustakaan nurmikon haraukseen.

 

Merikotkan palleroinen on yksin, munasta ei näy saavan kaveria

ja vanhemmat ovat saalistamassa.

Pöllön poikaset voi bongata aamuyöllä kolmen

aikoihin, muuten emo suojaa niitä visusti

pesässään.

Mustahaikaralla on nyt viisi munaa,

onpa siinä suuta ruokittavaksi, kunhan kuoriutuvat.

Aamuyön tunteina voi nähdä Koit ja Eha, 

kiljukotkapariskunnankin

pesäänsä rakentamassa.

Marjaniemen pesällä on nyt pysyvästi kaksi,

Kemo on tuonut taas kosiokalan,

kiire jo olisi, ettei jää kuoriutumiset liian

myöhäiseen.

Ilmar on saanut kokea morsion taholta nurjamielisyyttä,

"taasko pää kipeänä" näyttää pohtivan

pesänsä reunalla.

Ei se ole helppoa linnuillakaan!

Siilin eleganssi on vielä kesken, herkullista luettavaa.

Primavera, kuin kevätsadetta ja auringon kimallusta,
tuulenpyörteitä,

hyvää toukokuuta sinulle!