Lämpymämpää, sanoi pikkuinen

Sama pikkuinen sanoi myös: "Isi katsoo naisemia."

(Mistä niitä muistoja tulee?)

Meillä on todellakin noussut astelukemat hetkeksi

yli kymmenen.

Ihanhan tuota ihmetellen haistelee, kosteaa ja lämmintä

kevätilmaa.

Viron kakkospesässä oli toinen muna eilen aamulla.

Ja tänä aamuna sama ilo oli Marjaniemen pesässä,

kaksi kirjavaa munaa.

Lohduttomalta näyttää Viro ykkösen tilanne,

siellä on usein pesä tyhjänä,

ei juuri sisusteta, eikä Madis jaksa koko ajan 

yksin hautoa.

Tässä viikonlopulta kuva Piretistä ja oksasta.

Tällaiselta näyttää tuo Smedsin tekemä aurinko.

Kaunis.

Kirjastonhoitaja antoi luettavakseni Ville Kaarnakarin 

Operaatio Chevallier kirjan.

Faktaa ja fiktiota ajasta, jolloin itäinen naapurimme taisteli

Hitlerin joukkoja vastaan ja samaan aikaan ahdisteli

piskuista Suomea.

Kirjaa lukiessani huomasin taas mikä mahti sanoilla on,

niin vain jouduin mukaan tilanteisiin

ja aloin tuntea kiukkua, miksi venäläiset eivät huolehtineet

omista viluisista, nälkäisistä, vaan hyökkäsivät

kaiken maailman salahankkeiden kanssa 

suomalaisia kohti.

Minullahan on myönteinen suhtautuminen

venäläisiin, siis arkijärki sellainen,

tunnen tarpeeksi tietääkseni hyviä ja huonoja puolia.

Niitähän meissä kaikissa on.

Aikoinaan huomasin tuon samanlaisen sanojen vaikutuksen

 lukiessani Dean Koonzin ja Stephen Kingin kirjoja.

Mietin silloin, kuinka ne vaikuttavat nuoriin, 

jotka ainakin silloin lukivat niitä,

- kun ne saivat minutkin pauloihinsa.

Lopetin Koonzin ja Kingin kirjojen lukemisen.

Yllättäen sodasta kertova kirja vei minut mukanansa.

Kirjoittaja on -49 syntynyt, siis tietoja etsinyt

reservin majuri, omalla tavallaan asiantuntija.

Ja täytyy olla hyvä kirjoittaja, kun sai mukaansa 

tuolla tavalla.