Kesän tulo vielä kääreissään, toivottavasti!

Pikapäivä töissä:

kolme tuntia, on kyllä hiukan hassua,

en ole tottunut vieläkään tynkäpäivään,

vaikka työvuosi on lopuillaan.

Toiset päivät ovat 9-15 ja sinne olisi suonut kevennystä

 muutakin kuin yhden vapaatunnin verran.

Toivottavasti ensi vuoden lukujärjestys on tasaisempi.

Kuutosten koe, viimeinen hissassa heille

alakoulussa, parityönä.

Ihan kivasti kuuluivat vaihtavan mielipiteitä.

Viitosten viimeiset oman projektin esittelyt,

jäi hyvä maku niistä.

Kun vappuna ei koululta löytynytkään ilmapalloja,

joita piti olla, olin ostanut nyt heille,

pareina he kilpailivat, kumpi saa istumalla

ensimmäisenä rikki omansa.

Karkkia lopuksi; takuuvarmaa iloa!

Ja omien kanssa hehkuttelin, että olivat

eilen osanneet lukea raamatunkohdan ja

esirukouksen hyvin 

ja vieläpä olla asiallisesti kevätjumalanpalveluksen ajan.

Olin ostanut heille mehujäätä ja karkkeja,

pitivät.

Kortteja nyversin muutaman.Sain Susanna V:lta tilaamani

Baletti Tildan ja sain tehtyä Ainolle hänen tilaamansa kortin.

Ruusutaustalla lakkimalli,

hiukan lie yksioikoinen,

käynee?

Ja pojalle tarkoitettu,

noihin tarrakirjoituksiin en ole tyytyväinen,

mutta pikkukaupungissamme ei ole

parempia.

Tyttäreni kaipasi ihan omia sormia,

ok, tässä ne nyt ovat.

Omaa kättä on vaikea kuvata,

kynsien pituuden nähnee?

Norlynin tehtaanmyymälässä ihastelivat,

huolitellun näköiset, hm, saakin olla sillä hinnalla.

Toista peukkua jouduin viemään takuuhuoltoon,

geelikerrokset lohkesivat pois,

kovettava valo ei ollut onnistunut ekakerralla,

toivottavasti nyt.

Viron lintukamerat ovat ihania, 

seuraamme oppilaiden kanssa pesissä

tapahtuvia muutoksia.

Merikotkan pesässä on jo näin isoksi kasvanut

komistus.

Nokka ainut komea, on reppana niin ruma, että!

Kävin omakotitalo- naapuriani katsomassa sairaalassa.

Edellisen sairaalakäynnin jälkeen hän oli kaatunut jo

toisena päivänä ja murtanut kätensä kahdesta kohtaa.

Olivat ilmeisesti löytäneet hyvän lääketasapainon,

hän ei kertonut ullakolla asuvista mitään

ja oli tyytyväinen hoitoon.

Timo A. kertoi ullakkoluukun naulatun kiinni,

mutta senkin jälkeen sieltä oli kuulunut ääniä,

talon emännän mukaan.

On surullista, kun elämä on tuossa vaiheessa.

Pikkuinen raitapaita  on taas ohimennessään

huomiota vailla, koskettaa ja sanoo nimeni,

on myönteisenä.

Oppilaiden kanssa hänellä tulee sähellystä,

surullista.

On vielä kokeen korjausta ja joko uskaltaisi laittaa

Wilmaan numerot, jossain olivat oppilaat ja vanhemmat

jo lukeneet numeroita, vaikka niiden pitäisi

olla luettavina vasta 2.6.

Entiselle opelle (reilusti yli 80v.) laittamani krassit 

nostavat päätään mullasta, 

niiden tarvitsisi olla maahan laitettavia 

kesäkuun toisella viikolla.

Irja on tottunut saamaan minulta krassit kuistinsa seinustalle,

saa nytkin.

Kullerot ojien varsilla kasvattavat nuppujaan,

älä vielä, kesä, tule,

maa ei ole lämmennyt,

askella hieman hitaammin, jaksamme odottaa.