Kuinkas se nyt noin menikään, helluntai, etten yhtään
huomannut miettiä, miten kesällä!!
(Siis tuo vanha sanonta, jos ei heilaa helluntaina,
niin ei koko kesänä.)
Perjantaina olikin taas aika haipakkaa
viimeiset tunnit,
kun hammaslääkäri oli kehdannut valittaa
joidenkin oppilaiden käyttäytymisestä
käynnin aikana.
No, mutta, arkijärki käyttöön,
moka oli tehty, tunnustaminen ja suunta oikeaan,
eikä moista mokellusta, taas!
Hengissä selvisimme, ilmakin koko ajan lämpesi.
Samoissa lukemissa oli eilenkin.
Tänään hiukan vähemmän.
Töistä tullessani kävin varaamassa Delkasilta aikaa
kotkankynsien lyhentämiseen.
Ystävällisesti hän lupasi kaikkein viimeiseksi
hoitaa kynteni.
Adrian 4v. tuli lopuksi juttelemaan,
hän ilmoittaa mieluusti tuntemansa värit.
Lauantaina harasin sisäpihaa, yksi nurkkaus jäikin,
kun en vain jaksanut niin kuumassa.
Onhan noita päiviä.
Lupasin Ainolle, että teen muutaman kortin.
Nyt vien ne katsottaviksi, kelpaisivatko tuollaiset.
Tuo tyttö ja poika ovat Paperilohikäärmeestä
tilattuja uusia leimasimia.
Samantyyppisiä kuin Nea-Idean tyttö viime vuonna.
Näyttää heilahtaneen kamera, no, selvän
saanee.
Tämä, joka ei näytä juuri miltään, on
minun lempikorttini noista kolmesta.
Livenä ehkä vähän paremman näköinen.
Idän sinililjat kukkivat omenapuun juurella.
Etelässä nautitaan monenmoisista kukkasista,
meillä vain leskenlehdet ja sinililjat.
Hyvä, että ne.
Sain luettua paksuhkon Ville Kaarnakarin kirjan
Operaatio Chevalier.
Kaiken muun ohessa sivuaa Kaarnakari Huhtiniemen hautoja,
nehän kiinnostivat muutama vuosi sitten,
ketä sinne oli haudattu ja milloin?
Jotain totta kai noissa tapahtumissa lienee,
erittäin mukaanvievästi Kaarnakari kirjoittaa.
Hyvä kirja, jälleen.
Nyt olen lukemassa Mary Higgins Clark'in Missä olet nyt?
Hiukan takkuaa, sekavahko, monta kadonnutta,
alkaa jo arvailla, kukahan mahtaa olla
kaiken takana, hovimestari ei ainakaan.
Ehkei mieli olisi nyt dekkaria halunnut, mutta se oli
tarjolla kirjaston pyörivässä hyllyssä.
Niska-hartiaseutu alkaa kaipailla hierontaa,
onhan minulla jo odottamassa lahjakortti,
kunhan saisin soitettua ajan.
Menin torstaina 4H:n myyntipisteeseen ja kerroin,
että haluan ostaa omakotitalon.
Myyjätyttö tuijotti silmät pyöreinä,
vakuutin, että niin olisi aikomus.
Entisen katto vuoti ja pudotin sen puusta alas.
Hiukan alkoi ilmettä löytyä ja kun ilmoitin,
että asukkaiksi tulisivat kirjosiepot,
löytyi pönttökin.
Huomenna pyydän naapurin Taunoa laittamaan
kirjosiepoille uuden pöntön paikoilleen koivuun.
Koivuissa on hento viherrys, lämpimät päivät ovat
saaneet hiirenkorvat näkyviin.
Hiukan turhan aikaisin, ei meille vielä oikeasti kesä tule,
eikä ole tarpeenkaan.
Lapset eivät jaksa olla koulussa, kun sää on lämmin.
Siitä huolimatta, vihertyvää kesän lähestymistä!
Laulussa ollaan hiukan lumisemmissa oloissa,
mutta ...täällä taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Iloitsen kommentistasi!