Kaikille oma "Kakuro"

Olinpas väsynyt perjantaina, ruokailusta eteenpäin oli

turhia töppöilyitä, jotka oli toisten (tässä tapauksessa 

ihan totta!) aiheuttamia.

Jos palaveri on sovittu kolmen hlön kesken, sen

pitäisi riittää.

Suuret ihmisryhmät eivät aina ole sopivia,

on oltava herkkyyttä ymmärtää asioita,

eikä vain parakraafeja.

Olen vieläkin sitä mieltä, että kunnolla käyttäytyvän 

oppilaan ei tarvitse muuttua samanlaiseksi

kuin toiset ovat, sopiakseen joukkoon.

Tuossa asiassa lapset tarvitsevat rohkeaa,
itsensä likoon laittavaa kasvattajaa,

muutoin kuljetaan taas "kärpästen herran" polkuja.

On harmi, että suunta on kovin eksyksissä.

Olin tosiaan sippi, mutta asiahan ei minua koske, 

vai pääseekö sillä ahdistuksesta,kun ei 

voi/anneta vaikuttaa?

Onneksi olin saanut varattua ajan Delkasille 

jalkahoitoon.

Kiitos taas, hoidosta.

Tänään hajoitin talven viimeiset lumet,

pohjoispäädyn lumet saanevat sulaa itsekseen.

Ja hiukan myöhässä lienen, kun leikoin nyt vasta

omenapuuta pienemmäksi.

Viime yönä oli ollut vielä pakkasta 4°, ja ensi

yöksikin lupaa vielä miinuksia.

Sain rikkinäisen linnunpöntön pudotettua alas,

päähä tietty, minun tuurillani!

Kunpa saisin uuden, vaikka kirjosiepoille

on kilpailevia pönttöjä, olisi kiva kesäiltoina

katsella ja kuunnella lurituksia koivun oksilta.

Olen lukenut loppuun Barberyn Siilin eleganssi-kirjan.

Oli hyvä kirja, muistan oman 12v. ikäni ja ajatukset

ja ovenvartijan tuntemukset voin sisäistää.

Jokainen ansaitsisi herra Kakuron elämäänsä, edes hetkeksi.

Harmi, tuosta kirjasta tehty elokuva oli tullut

Teemalla helmikuussa, en ollut valpas.

Toivottavasti tulee uusinta.

Tuulisia, rauhallisia ja dramaattisia vaiheita on eletty lintujen pesillä.

 

 Pikkuiset ovat kasvaneet, pöllöjen kasassa on neljä,

piilokuvana.

Merikotkan muna näkyy pikkuisen takaa.

Madis katseli jo perjantaina  ihmeissään, muna oli pesässä,

mutta Oxana oli poissa.

Naarasta ei ole näkynyt sen jälkeen,

jotain on tapahtunut.

Haikaralla on hellä puoliso, kauniisti se käy sukimassa 

naaraan sulkia ja tuo sammalta pehmikkeeksi.

Tässä entisellä kotipesällään Piret, joka on silminnähden saanut

kovaa kohtelua.

Sulat ovat vinksin vonksin ja lähettimen kansi on tiessään.

Madis on käynyt kääntelemässä munaa ja asettui hautomaan,

kun Oxanaa ei kuulunut takaisin.

Piret on valloittamassa entistä kotipesäänsä,

nyt sillä on omat eväät mukana.

Pitkään se torkkui pesän reunalla.

Välillä Madis toi sille kalaa, muutaman kerran

parittelukin onnistui.

Ehkä tällä pesällä eletään kuitenkin

hautomisvaihekin, myöhästyneenä, mutta kuitenkin.

Tuo Oxanan muna on aiheuttanut pohdiskeluja,

miten sen käy, kun sitä ei ole haudottu koko ajan.

Suutariko?

Ottaisivat pois tuon toimimattoman lähettimen,

paritteluakin se näytti haittaavan.

Olisiko ollut syynä myös tuohon myöhästymiseen

pesälle tulossa, tiedä häntä.

Ilmar ja Irma ovat paljon poissa pesältään,

pesä alkaa olla valmis.

Samoin Marjaniemessä, Kemo ja Orvokki,

haikailevat ja pyörittelevät päätään,

katsojat kaipailisivat jo hautomisvaihetta,

syksy tulee yllättävän nopeasti vastaan.

"Vapaana linnun lentäväisen vain anna olla
oksallaan..."
(Kuka muistaa tuon runon, kenen tekemä?)