sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Sielusi pohjalta seulova virta

Viime talven M-ope on saanut jo kesällä  vauvan ja
nyt vasta porukka päätti muistaa,
parempi...kuin parempi.

Tuon tekstileimasimen olin ostanut ajatellen
tällaisia kortteja ja mielestäni se sopii, vai?


Riikosen Päiviltä ostelin pari sabloonaa ja
tuota sydänsabl. testasin tähän ensimmäistä kertaa.


Näihin ruskeisiin korttipohjiin tykästyin,
eivät ole minulle liian siloiteltuja.


Laitan pikkuäidille pakettiin mukaan pull-kankaasta tehdyn vaippapussin,
siinä voi kuljettaa joko käyttämätöntä tai käytettyä vaippaa.
Pestä voi muiden pestävien kanssa.


Sitä mahtavan lämmintä viikonloppua ei tullutkaan,
plussan puolella on, muttei sulattanut meidän vähiä lumia.

Oppilaat saivat ensimmäiset reviiritaistelut jo käyntiin,
kuka oli hajoittanut ja mitä.

Siellä oli hajonneet nelosen poikien tekemät p....t,
ja siitäkös oli naurua (oppilaiden selan takana, tietty) ja selvittelemistä.


Sisäpihassa omenapuu raatsii pudottaa viimein lehtensä.
Tintit ovat käyneet kurkkimassa ikkunoilla ja
pyydelleet ruokaa,
laitoinkin entisen muovimökin täyteen
auringonkukan siemeniä.


Ensi viikoksi on luvassa vesisateita, nämä lumet voivat joko häipyä
tai kasvaa.

Mary Higgins-Clark'n Kadonneet vuodet ja
Liza Klaussmann'n Punaisen sään tiikerit olen lukenut.

Kadonneet vuodet

Kadonneet vuodet oli ns. helppo luettava,
 ei ihmeellisiä sykähdyksiä aiheuttanut.
Aineksia olisi ollut enempään, mutta luettua tuli,
jos mietit, lukisitko, ok, huonompiakin välikirjoja on
tullut luettua.

Punaisen sään tiikerit

Punaisen sään tiikerit:
Sodanjälkeistä elämää, krouvia, mietin jopa, miten joku toinen
suomentaja olisi jotkut ilmaukset kääntänyt.

Piilossa olevia ajatuksia, sukulaisuuden mustanharmaita siivuja,
itsetunnon puutetta ja sen aikaansaamia virhevalintoja.

  Kuutosille malliksi neulotut,
kumpikin lapanen "vaiheessa", jotta voivat
katsoa mallia.   


Letitin langat, niistä teen ruusukkeen,
kun oppilaiden lapaset ovat siinä vaiheessa,
että voin omani tehdä valmiiksi asti.

     
Nämä värit sopivat mielestäni toisiinsa.
Pykäpistoilla yhdistin puolet toisiinsa.
Toinen lapanen (alla) on ilman peukaloa,
puolet irti toisistaan.

Lapsista on hauska kuunnella, kun kerron heille
ensimmäisestä pannulapustani.
Neuloin sitä Eva-opettajan luona lepakkotuolissa istuen.

Kaksinkerroin laitettuna meni pikkuinen käsi
osittain kerrosten välistä.
Sääli, että äiti hävitti sen, taisi tehdä raitaa
villasukkien varsiin.

Muistelin Rovaniemellä käydessäni, miten hyvältä
maistuivat opettaja Greta Niemeläisen antamat pyöreät 
korput ja kaakao.
En pelännyt hänen saamiaan epilepsiakohtauksiaan,
silloin niitä nimitettiin toisin.

Onkohan hänen sukulaisiaan elossa,
 tuskin Greta-opettaja itse enää.
Minä silloin niin pieni, viisivuotias,
en edes muista, mistä olit kotoisin.
Huoneissasi asui ikävä, halusit minut sinne
hupulaiseksi.
Olihan meillä mukavaa lieden luona, keittiössä.

Näin syksyisin tulee mieleen Siirtoloiden (Leo ja Leena)
Kylmän kukkia:

Sanat kuulee ehkä paremmin tästä versiosta:
http://www.youtube.com/watch?v=5ZAPdtQqAoY

2 kommenttia:

  1. Korttini ovat tavallisen pelkistettyjä, toisinaan hieman repsahdan räpellyksiin.
    Nuo lapasen värit olivat minustakin hyvät.

    VastaaPoista

Iloitsen kommentistasi!