lauantai 26. syyskuuta 2015

Jokainen voi tehdä

Meillä on ollut tosi kaunis ja lämmin syksy.
Olemme nauttineet lämmöstä, aurinkopäivistä
ja harvakseen vesisateistakin.
Asiasta voi kuitenkin olla monta mieltä.

Suomalaisuuteen on ilmestynyt outoja piirteitä.
Voihan, ihmiset, hyväksykää itsenne,
hyväksynette sitten myös toisetkin.

Maailmalla yhdistetään rakkaaseen kotimaahamme 
lakanapukuinen, hiippapäinen olento.
Onko kysymys "kansan syvistä riveistä" lähteneestä liikehdinnästä,
vaiko kuitenkin harvinaisuus,
jota ei toivottavasti näe vuosituhansiin.
Jos koulu olisi hoitanut historian opetuksen paremmin,
olisi lakanat jääneet äitimuorin piironginlaatikkoon.
Löytyihän se koulun vika tästäkin.

Maailmalle levinnee myös näkökulma nuoren miehen
silmien kautta maastamme.

AFP kertoo maailmalle:

Kansainvälisen uutistoimisto AFP:n mukaan sadat irakilaiset 
turvapaikanhakijat kääntyvät takaisin, sillä he eivät halua jäädä
 harvaan asuttuun Suomeen, koska maassa on "liian kylmää ja tylsää".
AFP haastatteli muun muassa 22-vuotiasta Muhammedia, joka oli 
ensin matkannut Torniosta Helsinkiin, mutta palannut Tornioon 
päästäkseen takaisin Ruotsiin.
- Voit kertoa maailmalle, että vihaan Suomea. 
Täällä on liian kylmä, ei ole teetä, ei ravintoloita, 
ei baareja eikä ketään kaduilla, ainoastaan autoja, 
Muhammed kritisoi.
Samaan mielipiteeseen yhtyi takaisin Etelä-Ruotsiin 
haluava noin 15 irakilaismiehen ryhmä.
- Suomi ei ole hyvä maa, 
miehet kommentoivat AFP:lle.


Me menemme kohti talvea, joka voi olla luminen, kylmä
ja pimeä, asummehan pohjoisella pallonpuoliskolla
ja vielä sen yläosissa.
 

Nämä kuvat ovat viime tammikuulta.
Ei ollut tylsää lumitöissä,
jälkeä tuli ja hiki virtasi.

Aurinko sallii valoa ja lämpöä kovin
niukasti meille talvella.
Siis emme me vielä kylmässä elä.
Mutta sitten, pimeää ja kylmää ja lunta,
joskus väsymiseen asti,
ja silloin taas odotamme yötöntä yötä,
aikaa, jolloin on aina päivä,
josta te ette siitäkään pidä,
kun aurinko ei laske ollenkaan.
Ei hyvä sekään, vai?

Kahvia rakastamme, totta, juomme kyllä teetäkin.
Kahviloita, sellaisia pikkuisia keskustelupaikkoja
(ei niinkään baareja) kaipaamme joskus,
mutta koska asumme niin harvassa, asiakkaita ei sellaisiin
paikkoihin ole, jotta yrittäjäkin eläisi.
Siis niitäkään ei ole.

Ai, että emme "loirua"kaduilla, pois se meistä,
kiireesti käymme asioilla ja riennämme taas
kuntoilemaan tai muuten vain kotitöihin.

Tylsää, 
jos rauha, hiljaisuus, luonto ja terveys ovat sitä,
niin mitä siihen lisää,
emme me kauheasti kaipaa muuta,
mitä nyt jotkut työtä!

Kiitos käynnistäsi, Muhammed, oli hyvä, että sivistit itseäsi
ja koet nyt oman kotimaasi (toivottavasti)
arvokkaana ja tärkeänä, 
sinun työpanostasi tarvitsevana.

Me haluamme auttaa heitä, jotka oikeasti
tarvitsevat apuamme.

Olen neulonut sukkia pakolaisille, niitä täällä harvaan asutussa,
tylsässä ja kylmässä varmaankin tarvitaan.
Ehkä ne eivät olisi sinulle M. kelvanneet,
toivon, että ne jollekin pakolaiselle kertovat suomalaisen
lämmöstä,
välittävät lämpöä.

Aurinko paistaa, tuuli on riisunut koivut lehdettömiksi.
Lokakuu lähestyy,
tarvitsemme toisiamme,
hymyillään, halataan!


2 kommenttia:

  1. Kiva kun teillä on lunta talvisin. Viime talvi meillä oli kuratalvi siis pimeetä ympäri vuorokauden.
    Mäkin olen tehnyt pakolaisille sukkia, en tosin ole vielä lähettänyt niitä mihinkään.

    VastaaPoista
  2. Olisin laittanut kuvankin sukista, mutta usb-portti lakkasi toimimasta.
    Kasassa minullakin vielä sukat, teen lisää ja vien kerralla isomman satsin.
    Valoisaa syksyä teille sinne!

    VastaaPoista

Iloitsen kommentistasi!