Itsekukin aikansa arjessa päivittää sivustoaan,
osalla vaalit päälimmäisenä,
osalla arjen tähtihetket.
Joku sanoo nyt, ettei vietä aikaansa netissä,
mutta voi kyllä istua nurkassa jöpöttävän taulutöllön
edessä huomaamattaan pitkiäkin aikoja.
Aika itsekullakin omansa.
Sain vasta mailin blogiystävältäni,
kiitos ML, ihmisiä oppii tuntemaan
ja ystävystymään näiden some-juttujen kautta,
ajanvirrassa polskien,
erilaisuutta ymmärtäen.
Eräässä v-vartissa tuli puheeksi, että kotien ja koulun
pitäisi käydä arvokeskustelua,
se on mielestäni enemmän kuin paikallaan,
kannatan ajatusta.
Siitä joku jo sanoi, ettei sellainen ole
mahdollista, miksei?
Meillä jokaisella on omia arvottamisia, mutta yhteisistä
arvoista on syytä keskustella,
edellisestä keskustelusta onkin vuosia,
taisi olla koulukohtaisten opsien ollessa
ajankohtaisia.
Ja siitä on todella aikaa!
Pari päivää sitten oli Crusellin syntymäpäivä, sen kunniaksi:
"turvakortin", tuollaisia hetkiä varten tilaamani kirjan
Huominen on liian kaukana, esille.
Kiitos sinulle, blogiystävä, kirjan esittelystä,
nyt sain mennä aivan toisenlaiseen,
toisenlaisten arvojen maailmaan.
Harvoin olen valmis ilmaukseen:
suosittelen,
mutta nyt koko sydämellä voin sen tehdä.
Kirjassa on 12 novellia,
voi, minua, ahmin ne kerralla.
Kiitokseni myös kääntäjälle,
tekstistä ei ollut tullut puisevaa.
Eilisen työkokemuksen jälkeen sain kirjan avulla
palautettua itseni johonkin oikeaan, aitoon,
uskoon paremmasta vaikeuksien keskellä,
elämän perusasioihin.
Siitä huolimatta,
kiitos myös teille, arjen enkeleille,
jotka jaoitte sydämeni ahdistuksen,
avuttomuuden
ilkeyden edessä.
Kiitos sanoista, halauksista,
olkapäistä.
Lainakuva Lavosen enkelistä,
ihmisen surun ja ahdistuksen kantajana.
Olen saanut loppuun Outoja lintuja kirjan,
ehken pitänyt sitä Anna Janssonin parhaimpana,
luettava silti.
Paljon oli kopassa kamaa,
mieleeni jäi vain pohdinta,
kenen kuuluu olla töissä,
jos epidemia tulee paikkakunnalle?
Ei paljon, mutta tärkeä sekin!
Päivätyön lopuksi korjailin kokeita iltapäivällä,
olin todella iloinen, että olin saanut
ohjattua arkaa oppilasta rohkeuden polulle,
kaikkiin kysymyksiin hän oli vastannut,
ihanaa.
Voin ilolla antaa kokeet kotiin vietäviksi.
Muistot vanhasta ystävästäni,
Kerttu Juneksesta, pulpahtavat usein mieleen.
Hän rohkeni olla erilainen,
vietin Kerttu-mummon luona monet
hyvät, hersyvät hetket.
Kiitos teille, aidoille ihmisille,
meille, jotka rohkenemme olla
omia itsejämme,
erilaisia,
(tulevaisuus taitaa olla hernekeittopötkyjen
näkymättömien ihmisten aikaa?)