Täällä minä vain odottelen

Nyt on kampanja menossa

ja minä vain odottelen, että kuka vie, minä vikisen:

Vie vanhus ulos!

Kävi tuossa joku vieras mies pipo päässä rimputtelemassa

ovikelloa, en ehtinyt niin kiireesti avaamaan,

meni pois.

Olisiko vienyt

ei pankkikorttia tai kissaa,

niin kuin vuosia sitten vietiin,

emännän ollessa saunassa,

vaan minut ulos, se jäi nyt näkemättä.

Esimieheni ilmaisee olevansa vanhus hyvin tiuhaan,

tunteneeko niin,

vai onko se " ettethän sinä ole..."

Yritin vitsinä sanoa, että kun noin

sanot, muistathan, että olen vielä vanhempi,

enkä koe olevani vanhus.

Eikös se keski-ikäkin ole levinnyt kuin ne kuulut Jokisen eväät,

olisiko minulla menossa varhais-, 

varsinais- vai myöhäis keski-ikä,

pysypäs siinä ilmaisujen kanssa perässä.

Sain soitettua hieronta-ajan,

vasta ensi maanantaille,

mutta hyvä niin,

alkaa tuntua jo solisluissa tuo kireys

ja kohta olen puupää jähmettyneen kaulan kanssa.

Mummua aina muistan saunareissulla,

hän kertoi, miten vanhat lapaset nakataan olkapäälle,

kun alustat pestään.

En toki omillani ihan pärjää hänelle.

Papalle, sinne toiseen todellisuuteen, vieläkin

kiitokset iki-ihanasta Hyvä maa kirjasta,

jonka hän pokkarina lahjoitti silloiselle 16-v:lle.

Kirja on keräämieni Buck'in kirjojen esiäiti,

pitkä rivi on hyllyssäni,

niistä en luovu.

Tiedän, että tämä masiina ja korttien näpräys 

jumittaa vielä lisää harteitani, 

mutta saunan jälkeen teen vielä muutamat joulukortit.

Sytyttelen kynttilöitä,

kuuntelen musiikkia,

illanrauhaa sinullekin!