keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Jonotuskulttuuria


Emme osaa jonottaa, meidän on saatava kaikki mulle ja heti,
aikuisillakin sama ongelma, vai kuinka?

Sain auton talvihuollosta, takarenkaan laakerit vaihdettu,
umpiot vaihdettu ja hain vielä Ojanperältä
ajajan paikalle uuden kourumaton.

Säästö-Texissa Infossa oli hyvä palvelu,
ottivat unohtuneen hälyttimen pois ja sain
harmin palkkaa suklaalevyn.

ATK-huollosta sain uuden diojen vaihtolaitteen,
entinen putosi lattialle, eikä oikein toimi.
Palvelu siinä liikkeessä on hyvä, kiitos "poika"!

Talvikumien vaihtoa sainkin odotella
yli tunnin, olipas miespuoliset asiakkaat
malttamattomia.
Vikahan oli heidän, kun eivät olleet vaihtaneet
aikaisemmin turvallisia renkaita autonsa alle.
Suomessa olemme tottuneet kovin nopeaan palveluun
ja heti hermostutaan, jos aina ei niin olekaan.

Hyvää lattea sai juoda ja keksejäkin oli tarjolla.
Minä "praatautin" miehiä,
mitäs tuota hermoilee turhaan.

Kävin antamassa ennakkoääneni ,
ei mennyt puolueelle, vaan ihmiselle,
iän tuomaa uskottomuuttako lie?
Asioiden hoitaminen on kunnallispolitiikassa 
ainakin yli puolueen,
vai olenko siinäkin väärässä?

Oli kiva jutella entisen kouluviraston 
materiaalien hoitajan kanssa,
kiitos, Anita, monista saamistani avuista!

Ja ehdinpäs vielä postiin, nyt Merin koulu saa näytteen,
josta voi miettiä, kannattaako kaikkiin projekteihin alkaa.

Kirjakaupastakin sain hyvän palvelun,
kortteilujuttuja esiteltiin, kaikkea uutta,
mitä juuri oli varastoon tullut.

Alkosta löysin kaksi glögipulloa,
paras ostaa, silloin kun vielä on myynnissä,
ettei käy, niin kuin kävi viime vuonna.
Myynnissä oli eioota.


Ai, ettei noilla pitkälle potkita,
eihän olekaan aikomusta määrättömästi nautiskella
maustettua, lämmintä juomaa.

Veljeni, vasta täytti 50v. nyt jo aikoo pulikoida
ulkoaltaassa 60v:n kunniaksi.
Harmi, etten voinut uljaan ammeen kuvaa
siirtää tähän.

Aikookos ne nuoret ohituskaistalle?

Luin yön myöhäisinä hetkinä loppuun
Jodi Picoult'in Sisareni puolesta.

Loppuratkaisu ainakin oli yllättävä,
kevyesti, sujuvasti juoni eteni eri kertojien
ja takaumien kautta,
- aiheesta voisi saada asia/tunnepitoisemmankin.
Eettisiä pohdintoja käsiteltiin hiukan kevyehkösti.
Luettava.


Sain kirjastonhoitajalta mukaani Sofi Oksasen
Kun kyyhkyset katosivat,
joten vielä luettavaa riittää.

Nyt kuitenkin edestakaisen touhuilun päätteeksi
gregoriaanista, rauhoittavaa:
(kuva on kaamea, musiikki parempaa)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Iloitsen kommentistasi!