Todellisuus ja toinen todellisuus

Luin Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat.

Miten taiturillisen paljaaksi Sofi riisuu ihmiset,

jätäen heille päällysvaatteeksi hauraan, mutta

murtumattoman itsesäilytysvietin.

Koen kirjan kannen ahdistavana, siis lienee osuva kansi,

Sofi itse saa olla kuvituksena nyt.

Kirjaa lukiessani muistin lämmöllä kahta oppilastani, S. ja J.

Teidän kauttanne tulin tuntemaan sitkeän virolaisen,

eleettömästi puolensapitävän, selviytyjän.

Joku on verrannut suomalaisia virolaisiin ja ollut

näkevinään samaa,

ei, mielestäni emme pärjää heille,

jotka ovat olleet saksalaisten vallan alla ja sen jälkeen

venäläisten vallan alla ja katajan juurten sitkeydellä

selvinneet.

Kiitokseni virolaiselle professorille vuosien

takaisesta luennosta, olit uskomattoman

hyvä, vieläkin muistan!

En mielelläni katso arvosteluja, mutta tässä kohden

minun on paras lainata suoraan Juhani Branderia,

joka oikeastaan kirjoitti suoraan ajatukseni:

"Mielenkiintoisin ja latauksellisin lieka liittyy Oksasen taitoon 

kuvata selviytymistilan varassa eläviä ihmisiä, 

jolloin näiden todelliset, aiemmin tukahtuneet 

tai tukahdutetut taipumukset ja lahjat nousevat pintaan."

Kirja oli hyvä, uskoisin kuitenkin, että hionta, asioiden

tiivistys olisivat "ulkopuolista" auttamassa

ytimeen.

En tarkoita, että asioita olisi pitänyt alleviivata, 

jotenkin vain koin kiireen tehneen

 teosta ohuemmaksi kuin se oikeasti olisi.

Ajattelee hän, joka ei ole arvostelija, vain lukija.

Toinen juuri lukemani kirja oli Torey Haydenin 

Auringonkukkametsä.

Jotain kumman yhteistä noilla kirjoilla oli,

koin jatkumoa, pahuus, sitkeys, selviytyminen,

tosiasioiden muuntelu,

eikö totta, ihan erilaiset kirjat,

mutta silti samoja elementtejä.

En suosittele kyllä kenellekään noiden kirjojen 

peräkkäistä lukemista,

sen verran rankkoja ovat molemmat.

Totuus oli toinen, mutta ihmiset mielsivät asiat

omien seulojensa, tarpeidensa mukaan,

maailmansa erilaisena.

Kuinkahan usein kukkametsä onkin susimetsää oikeasti,

tai toisinpäin?

Loman jälkeen lapset olivat (siis osa lapsista) kuin olisivat

odottaneet koulun taas alkavan,

isoimmilla oli loma ollut, tietty, liian lyhyt.

Silloinhan loma oli ollut hyvä, kun sitä olisi

halunnut jatkaa, suomensin heille.

Sirdalud, jota sain, on hiukan hellittänyt

kiristysta solisluuhun kiinnittyvissä lihaksissa.

Siivooja-R. oli kiltti, kun etsi minulle tuolin,

jonka voin laittaa säkkituolien keskelle pöydäksi.

Saamme lukunurkkauksen valmiiksi

Kunnaria varten.

Kunnarin muuntokäsittelyä löysin useista blogeista, täällä

yksi versio.

Ikea-osaajat, Mira ja Kirsti kokosivat komeroihin

verkkohyllyt, kokemuksella osat löysivät paikkansa.

Yllättävän jämäköiltä tuntuivat.

Gilgames-eeposta olen lukenut muiden

luettavien puuttuessa,

jotain mystistä tuossa 2000-2100 eaa. kirjoitetussa on,

siinä se napottaa yöpöydällä ja vaatii jatkamaan.

Kyyhkysten ja auringonkukkametsän kanssa samassa

linjassa tuokin kirja, totuuden etsimistä, elämän etsimistä.

"elämä palkitsee sitäkin etsijää, joka ei pääse tien päähän."

(Pekka Ervasti)

Ettei aivan synkkyyttä olisi,
toivon valoa poluille mukaan!