Huominen on liian kaukana

Viime yön unet olivat hakusessa ja otin 

"turvakortin", tuollaisia hetkiä varten tilaamani kirjan

Huominen on liian kaukana, esille.

Kiitos sinulle, blogiystävä, kirjan esittelystä,

nyt sain mennä aivan toisenlaiseen,

toisenlaisten arvojen maailmaan.

Harvoin olen valmis ilmaukseen:

suosittelen,

mutta nyt koko sydämellä voin sen tehdä.

Kirjassa on 12 novellia,

voi, minua, ahmin ne kerralla.

Kiitokseni myös kääntäjälle,

tekstistä ei ollut tullut puisevaa.

Eilisen työkokemuksen jälkeen sain kirjan avulla

palautettua itseni johonkin oikeaan, aitoon,

uskoon paremmasta vaikeuksien keskellä,

elämän perusasioihin.

Siitä huolimatta,

kiitos myös teille, arjen enkeleille, 

jotka jaoitte sydämeni ahdistuksen,

 avuttomuuden

ilkeyden edessä.

Kiitos sanoista, halauksista,

olkapäistä.

Lainakuva Lavosen enkelistä,
ihmisen surun ja ahdistuksen kantajana.

Olen saanut loppuun Outoja lintuja kirjan,

ehken pitänyt sitä Anna Janssonin parhaimpana,

luettava silti.

Paljon oli kopassa kamaa, 

 mieleeni jäi vain pohdinta, 

kenen kuuluu olla töissä, 

jos epidemia tulee paikkakunnalle?

Ei paljon, mutta tärkeä sekin!

Päivätyön lopuksi korjailin kokeita iltapäivällä,

olin todella iloinen, että olin saanut

ohjattua arkaa oppilasta rohkeuden polulle,

kaikkiin kysymyksiin hän oli vastannut,

ihanaa.

Voin ilolla antaa kokeet kotiin vietäviksi.

Muistot vanhasta ystävästäni,
Kerttu Juneksesta, pulpahtavat usein mieleen.
Hän rohkeni olla erilainen,
vietin Kerttu-mummon luona monet
hyvät, hersyvät hetket.

Kiitos teille, aidoille ihmisille,
meille, jotka rohkenemme olla
omia itsejämme,
erilaisia,
(tulevaisuus taitaa olla hernekeittopötkyjen
näkymättömien ihmisten aikaa?)

Olkaamme
omia!