Emme tiedä päivää

Tänään päivä peittyi usvaan.

Tänään sytytän kynttilän yhden taistelun päätökselle:

Iidan taistelu on päättynyt.

Jokin aika sitten hän kertoi olevansa iloinen, että

on Suomessa ja on syksy.
Niin toivoin sinun selviytyvän voittajana
pitkässä ja monivivahteisessa taistelussasi.

Positiivisuutesi jää muistoihin,
laulu, joka mielessäsi soi
jokin aika sitten soikoon
hyvästiksesi.

Vieläkin ujutan toiveita, onnistuneeko?

Eräs pikaluku, Tove Alsterdal Kadonneet.

Nainen, joka etsi miestään,

 kulkee mutkikkaassa labyrintissä,

kohdatut ihmiset kulkevat omien 

intressiensä mukaan.

Kirjassa piti olla kolmen naisen kohtalo,

kaksi näistä oli selvästi sivuosassa, 

jopa hiukan sumun seasta nähtynä.

Hetkin tuli mieleeni Miami Vice,

rannassa kelluva alus, hienoissa puvuissa

kulkevat miehet,

räjähtävä tulipalo.

Lopussa oli hellyttävää  naivismia.

Siis luin, en ihmeemmin pitänyt, 

Kävin ostamassa oppilailleni jalkapallon, ihan oman ja

tietty omilla rahoillani, kun ei kuulemma ole.

(-siis rahaa eikä palloja.)

Ja  uudelleen yritin ujuttaa ostoslistalle niitä

frisbeekoreja, jotta lapsilla olisi jotain 

luvallista tekemistä.

Saas nähdä, kuinka ajatukseni koreista käy,

eivät ne ole kuin n. 100€/kpl, ja

 vähimmillään 3-4 riittäisi.

Pienimmät, ressut, olivat ottaneet koulun aidasta 

hieman irronneita lautoja leikkeihinsä,

 kaikkine nauloineen ja niistä kävivät kiistaa.

Onpa huomenna ainakin iloa uudesta pallosta.

Engl.sanakoe oli mennyt poskelleen ja

juonimme opettajan kanssa, että 

ottaisin omilla tunneilla joskus avustavaa roolia

englannin harjoittelemisessa.

Kolmoset ovat niin kovin pieniä ymmärtämään,

että oppiminen on työtä,

kertaamista ja kertaamista.

Ulkona on pimeää, utuisen pilven takaa

kurkistaa kuun puolikas.

Huomenna menen kahden tunnin hierontaan,

ah ja oi ja voi, eipäs taida olla olo kovinkaan

virkeä sellaisen hoidon jälkeen,

mikäli entisistä mitään muistan?

Toivottavasti hartiaseutu pehmenee.

Illan rauhoittumista ja levollista unta,
vaikka lyhyissäkin pätkissä!

Todellisuus ja toinen todellisuus

Luin Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat.

Miten taiturillisen paljaaksi Sofi riisuu ihmiset,

jätäen heille päällysvaatteeksi hauraan, mutta

murtumattoman itsesäilytysvietin.

Koen kirjan kannen ahdistavana, siis lienee osuva kansi,

Sofi itse saa olla kuvituksena nyt.

Kirjaa lukiessani muistin lämmöllä kahta oppilastani, S. ja J.

Teidän kauttanne tulin tuntemaan sitkeän virolaisen,

eleettömästi puolensapitävän, selviytyjän.

Joku on verrannut suomalaisia virolaisiin ja ollut

näkevinään samaa,

ei, mielestäni emme pärjää heille,

jotka ovat olleet saksalaisten vallan alla ja sen jälkeen

venäläisten vallan alla ja katajan juurten sitkeydellä

selvinneet.

Kiitokseni virolaiselle professorille vuosien

takaisesta luennosta, olit uskomattoman

hyvä, vieläkin muistan!

En mielelläni katso arvosteluja, mutta tässä kohden

minun on paras lainata suoraan Juhani Branderia,

joka oikeastaan kirjoitti suoraan ajatukseni:

"Mielenkiintoisin ja latauksellisin lieka liittyy Oksasen taitoon 

kuvata selviytymistilan varassa eläviä ihmisiä, 

jolloin näiden todelliset, aiemmin tukahtuneet 

tai tukahdutetut taipumukset ja lahjat nousevat pintaan."

Kirja oli hyvä, uskoisin kuitenkin, että hionta, asioiden

tiivistys olisivat "ulkopuolista" auttamassa

ytimeen.

En tarkoita, että asioita olisi pitänyt alleviivata, 

jotenkin vain koin kiireen tehneen

 teosta ohuemmaksi kuin se oikeasti olisi.

Ajattelee hän, joka ei ole arvostelija, vain lukija.

Toinen juuri lukemani kirja oli Torey Haydenin 

Auringonkukkametsä.

Jotain kumman yhteistä noilla kirjoilla oli,

koin jatkumoa, pahuus, sitkeys, selviytyminen,

tosiasioiden muuntelu,

eikö totta, ihan erilaiset kirjat,

mutta silti samoja elementtejä.

En suosittele kyllä kenellekään noiden kirjojen 

peräkkäistä lukemista,

sen verran rankkoja ovat molemmat.

Totuus oli toinen, mutta ihmiset mielsivät asiat

omien seulojensa, tarpeidensa mukaan,

maailmansa erilaisena.

Kuinkahan usein kukkametsä onkin susimetsää oikeasti,

tai toisinpäin?

Loman jälkeen lapset olivat (siis osa lapsista) kuin olisivat

odottaneet koulun taas alkavan,

isoimmilla oli loma ollut, tietty, liian lyhyt.

Silloinhan loma oli ollut hyvä, kun sitä olisi

halunnut jatkaa, suomensin heille.

Sirdalud, jota sain, on hiukan hellittänyt

kiristysta solisluuhun kiinnittyvissä lihaksissa.

Siivooja-R. oli kiltti, kun etsi minulle tuolin,

jonka voin laittaa säkkituolien keskelle pöydäksi.

Saamme lukunurkkauksen valmiiksi

Kunnaria varten.

Kunnarin muuntokäsittelyä löysin useista blogeista, täällä

yksi versio.

Ikea-osaajat, Mira ja Kirsti kokosivat komeroihin

verkkohyllyt, kokemuksella osat löysivät paikkansa.

Yllättävän jämäköiltä tuntuivat.

Gilgames-eeposta olen lukenut muiden

luettavien puuttuessa,

jotain mystistä tuossa 2000-2100 eaa. kirjoitetussa on,

siinä se napottaa yöpöydällä ja vaatii jatkamaan.

Kyyhkysten ja auringonkukkametsän kanssa samassa

linjassa tuokin kirja, totuuden etsimistä, elämän etsimistä.

"elämä palkitsee sitäkin etsijää, joka ei pääse tien päähän."

(Pekka Ervasti)

Ettei aivan synkkyyttä olisi,
toivon valoa poluille mukaan!

Olevaisia ja lupauksia

Lomalenkillä napapiirin pohjoispuolelle

ehdin kurkata neljän sukulaisperheen elämään.

Aitanginniemen mökillä istuivat kääpiöt lumessa,

otin rannasta hiukan hiekkaa,

vanhimmaiseni muistanee kuinka hiekka rapisi?

Tikanperällä pihlajat notkuivat tertuistaan,

vanhaa lupausta ei ole syytä muistella,

nykyisin pihlajat voivat kantaa kaksikin taakkaa,

ei tule vähälumista talvea.

Kohta 60v. veljeni oli päässyt kokeilemaan lahjaansa

tuulessa, lumisateessa ja tähtitaivaan alla.

Pohjoisen taivaan alla saa ammetta lämmittää pitkään.

Tämä kuva on lähes samanlaisesta ammeesta,
mikä Posionniemessä on.

Tapanin upeat lintukuvat ovat kahdenlaista taidetta,

Luojan ja kuvaajan.

En lakkaa ihmettelemästä pöllöjen höyhenten ja

sulkakuvioiden kauneutta.

Kiitos Raija ja Pekka, kahvi todella maistui,

liekö seura, kahvimerkki vaiko lähdevesi?

Säkkituolit ovat jo melkein perillä,

arvatenkin tulee tarve laittaa vuorolista,

jottei lukupaikasta tule kiistaa.

Mistähän löytäisin pienen pöydän noiden 

tuolien luo lukulampulle?

Silloin Kunnarille omistettu paikka olisi ok.

Sisareni luona näin 100v:n luomaa taidetta.

Savossa asuva 101v. Kaarina Standinger-Loppukaarre

on n. 60 vuotiaana alkanut maalata olevaisia,

 joita on kertomansa mukaan nähnyt aina.

Ensin olin näkevinäni encaustic art menetelmän,

mutta  ilmeisestikään ei ole kysymys sellaisesta maalaustavasta.

Täältä asti on kovin pitkä matka lähteä katsomaan

hänen töitään, taas tuo pitkä Suomi!

Kuinkas ollakaan, Johanna ei saanut vieläkään ihan käsiin

asti kynsikkäitään, sinne ne jäivät T.n keittiöön

odottamaan seuraavaa mahdollisuutta.

Pääsin vihdoin Hyväriselle encaustic aloituspakkausta

ostamaan, pitkään olinkin sitä haaveillut.

Siellä oli tosi hyvä valikoima kortteilijan tarvitsemista

aineista.

Pikavilauksen näin Kertun ja Paavon tyttärestäkin,

valtavan taitava Pirkko toteuttaa omia "olevaisiaan".

Sisareni luona luin Mary Higgins Clark'n

Yksin vain kirjan. 

Sopiva kirja välipalaksi, ei mitään mieleen jääviä,

suuria tuntemuksia, loppu pläsähti

kuin kirjoittaja olisi kyllästynyt aiheeseen.

Sängyn vierestä hyllystä löysin kesällä aloittamani

Gerritsenin Voitonmerkki- kirjan.

Ihan loppuun asti en ennättänyt vieläkään.

Avonaiseksi tapaukseksi jäi.

Vanha taivas pilkisti pilvien lomasta perjantaina,

lauantaina jo paistoi aurinko.

Sampoaukiolla (vai vieläkö se on Lordi-aukio?)

oli monen puolueen edustajat kalastelemassa

päättämättömiä (ei päättömiä, vaan äänellisiä),

sain olle rauhassa ääneni antaneena.

"Oman kylän pojasta" otin kuvia,

eläkkeelle jäänyt kasvattaja oli paleltumassa muiden

ehdokkaiden mukana.

Ketkä sitten valitaankin valtuustoihin,

sääliksi käy, ei ole olemassa kuin vaikeita päätöksiä,

enemmän ja vähemmän niukkuutta jaettavana.

Kuka on eniten lupaillut, nielee eniten lupauksiaan,

viisain se, joka on osannut luvata rajaten ja 

hankkinut tai hankkiutunut ryhmään, jossa on samanmielisiä,

ettei tarvitse ensin omien kanssa taistella

saadakseen asioita hoidetuksi.

Siinä vanhat parrat usein vetävät nenäänsä,

kun kokevat, etteivät perustelematta voi

köllötellä vanhoilla patjoilla.

Harmi, jos uusien, tulevaisuuteen tähtäävien päätösten

 jarruna on joukko, joka "rakastaa puoluetta niin, että

haluaa viedä sen mukanaan hautaan".

Tervetuloa lukijaksi, Kari, ja onnea vaaliin,
ennen kaikkea valinnan jälkeen tehtävään työhön!

Eräs kortteilija kertoi kuuntelevansa joululauluja

tehdessään joulukortteja,

nyt joku lapsista oli kysellyt, miksi

äidillä ei soi vielä joululaulut.

Muistoista pulpahti eräs veneretki kotijärvellä,

vene oli pukatenpakaten täysi,

menimme Ytsinlahteen ja enoni halusi laulaa

sisarensa nimikkolaulun,

Sylvian joululaulun,

keskellä kesää.

Tankkauspäivä sujuvasti lukien

Lomatankkausta:

nyt olen ehtinyt kurkata monelle tankkaussivulle,

ajankohtaisia asioita peruskoulun juurevat taitajat/
elämää arvottavat/kokemisistaan oppineet/
kirjoittavat

pohtivat sivuillaan

Kari Kinnunen

Kai-Ari Lundell

http://kariav-annat.blogspot.fi/

jpheiskanen

filosofian puutarhassa

tietoinen läsnaolo
katsula


kirjainten virrassa
terhirannela
kirjailijan häiriöklinikka
hymyilevä eläkeläinen
kirjasalkku

Siis tuossa vain pieni osa löydöistäni.

Itsekukin aikansa arjessa päivittää sivustoaan,
osalla vaalit päälimmäisenä,
osalla arjen tähtihetket.

Joku sanoo nyt, ettei vietä aikaansa netissä,
mutta voi kyllä istua nurkassa jöpöttävän taulutöllön
edessä huomaamattaan pitkiäkin aikoja.

Aika itsekullakin omansa.

Sain vasta mailin blogiystävältäni,
kiitos ML, ihmisiä oppii tuntemaan
ja ystävystymään näiden some-juttujen kautta,
ajanvirrassa polskien,
erilaisuutta ymmärtäen.

Eräässä v-vartissa tuli puheeksi, että kotien ja koulun
 pitäisi käydä arvokeskustelua,
se on mielestäni enemmän kuin paikallaan,
 kannatan ajatusta.
Siitä joku jo sanoi, ettei sellainen ole
mahdollista, miksei?
Meillä jokaisella on omia arvottamisia, mutta yhteisistä
arvoista on syytä keskustella,
edellisestä keskustelusta onkin vuosia,
taisi olla koulukohtaisten opsien ollessa
ajankohtaisia.
Ja siitä on todella aikaa!

Pari päivää sitten oli Crusellin syntymäpäivä, sen kunniaksi:

Älä tule vielä

Aurinko kurkisti hetken,

nyt taivaan peittää tasainen harmaa pilvi.

On ennustettu vesisadetta illaksi,

Luoja varjele tiellä liikkujia,

että järki ja ajoreaktiot olisivat hallussa.

Ilmari & kumppanit ovat lämpimässä,

Ilmari Nigeriassa ja Piret Niilin yläjuoksulla, 

Etelä Sudanin alueella.

Taidanpa ottaa valmistuneiden neuleiden laatikosta 

 muutamia sukkia esille,

jotta muistaisin viedä koululle,

 auttamaan tilanteissa, jolloin lapselta on lämmin vaatetus

 unohtunut eikä aikuista ole ollut lähtiessä kotona.

Hartiaseutu tuntee koneella olon ja neulomisen jännitykset,

yritän pitää harteilla lämmintä,

vaikka muuten patterit eivät "pohotakaan".

Levillä tykitetään jo.

Levillä aiotaan avata latu ja rinne ensi viikolla.

Hui, jo arkistokuvaa katsoessa palelee,
 ei vielä,

talvi, älä tule vielä.

Löysin suomalaisia kuvaavia pätkiä juutuupista,
näilläkö suomalaisuutta voisi kuvailla?

Jonotuskulttuuria

Emme osaa jonottaa, meidän on saatava kaikki mulle ja heti,

aikuisillakin sama ongelma, vai kuinka?

Sain auton talvihuollosta, takarenkaan laakerit vaihdettu,

umpiot vaihdettu ja hain vielä Ojanperältä

ajajan paikalle uuden kourumaton.

Säästö-Texissa Infossa oli hyvä palvelu,

ottivat unohtuneen hälyttimen pois ja sain

harmin palkkaa suklaalevyn.

ATK-huollosta sain uuden diojen vaihtolaitteen,

entinen putosi lattialle, eikä oikein toimi.

Palvelu siinä liikkeessä on hyvä, kiitos "poika"!

Talvikumien vaihtoa sainkin odotella

yli tunnin, olipas miespuoliset asiakkaat

malttamattomia.

Vikahan oli heidän, kun eivät olleet vaihtaneet

aikaisemmin turvallisia renkaita autonsa alle.

Suomessa olemme tottuneet kovin nopeaan palveluun

ja heti hermostutaan, jos aina ei niin olekaan.

Hyvää lattea sai juoda ja keksejäkin oli tarjolla.

Minä "praatautin" miehiä,

mitäs tuota hermoilee turhaan.

Kävin antamassa ennakkoääneni ,

ei mennyt puolueelle, vaan ihmiselle,

iän tuomaa uskottomuuttako lie?

Asioiden hoitaminen on kunnallispolitiikassa 

ainakin yli puolueen,

vai olenko siinäkin väärässä?

Oli kiva jutella entisen kouluviraston 

materiaalien hoitajan kanssa,

kiitos, Anita, monista saamistani avuista!

Ja ehdinpäs vielä postiin, nyt Merin koulu saa näytteen,

josta voi miettiä, kannattaako kaikkiin projekteihin alkaa.

Kirjakaupastakin sain hyvän palvelun,

kortteilujuttuja esiteltiin, kaikkea uutta,

mitä juuri oli varastoon tullut.

Alkosta löysin kaksi glögipulloa,

paras ostaa, silloin kun vielä on myynnissä,

ettei käy, niin kuin kävi viime vuonna.

Myynnissä oli eioota.

Ai, ettei noilla pitkälle potkita,

eihän olekaan aikomusta määrättömästi nautiskella

maustettua, lämmintä juomaa.

Veljeni, vasta täytti 50v. nyt jo aikoo pulikoida

ulkoaltaassa 60v:n kunniaksi.

Harmi, etten voinut uljaan ammeen kuvaa

siirtää tähän.

Aikookos ne nuoret ohituskaistalle?

Luin yön myöhäisinä hetkinä loppuun

Jodi Picoult'in Sisareni puolesta.

Loppuratkaisu ainakin oli yllättävä,

kevyesti, sujuvasti juoni eteni eri kertojien

ja takaumien kautta,

- aiheesta voisi saada asia/tunnepitoisemmankin.

Eettisiä pohdintoja käsiteltiin hiukan kevyehkösti.

Luettava.

Sain kirjastonhoitajalta mukaani Sofi Oksasen

Kun kyyhkyset katosivat,

joten vielä luettavaa riittää.

Nyt kuitenkin edestakaisen touhuilun päätteeksi

gregoriaanista, rauhoittavaa:

(kuva on kaamea, musiikki parempaa)

Jotakin valkoista maahan lankee...

Meille tuli talvi!

Lunta on satanut ja kaiken aikaa sataa.

Klart'in mukaan sadetta kestää vielä

useita tunteja.

Vein auton huoltoon, vaihtavat etuvaloumpiot, tekevät

talvihuollon ja katsovat merkillisen äänen

aiheuttajan.

Arkijärjellä pohtien voisi olla kuulalaakerien kuluminen,

auts, olisi tuossa umpiojutussakin ollut

tarpeeksi maksamista.

Mutta. minkäs voit, kun on pakko, niin on.

Toisen umpion jokin kiinnitysjuttu oli

ollut oikosulussa edellisellä omistajalla

ja hehku ei ota kontaktia aina,

kurja sillä on ajaa.

Ja taas yhdellä kirkkaalla ei voi ajaa, 

vaan molemmat pitää vaihtaa.

Kunhan sitten on kunnossa talvea varten!

Takakontissa on talvirenkaat, huomiseksi olisi sillekin aika.

Etelä-Suomessa on n. 10 astetta lämmintä

ja meillä pakkasen puolella,

jaa-a, pitkä on Suomi.

Minä muutan maalle järjestää syysarvonnan ja

kokeilenpa, miten onnetar minuun nyt suhtautuu.

Luin viime yönä loppuun Kirkkaalla liekillä.

Vilkaisin joitakin arvosteluja,

mitä haluaisin lisää? 

Miksi minun pitäisi haluta muuttaa 

esim. loppuratkaisua,

ei, huvittavaa, lukijasta, mutta tuskin kirjoittajasta,

 tuo lisien kaipailu.

Tarinan loppu oli kai liian myönteinen,

haittaako se?

Nuoren mielen kuohunta voi olla yli äyräiden menevää, 

mutta kun on aika, tyrskeet laantuvat.

Hyvän kirjan -88 syntynyt Saalo oli kirjoittanut,

minä kun en osaa ylisanoja kirjoitella:

hyvä kirja!

Ehdin aloittaa uuden lukemisen

Jodi Picoult Sisareni puolesta.

Pääsin sen verran alkuun, että mieli tuli surulliseksi,

ajatus syntymisestä vain toisen tarpeita varten 

ei tunnu hyvältä.

Väsy olo, syysloma alkoi.

Ostin työtoverilta Sofialle Helly Hansenin

hilkkua vaille uudet talvikengät,

olivat olleet Sarille liian pienet.

Sofialle ne ovat pakkasella sopivat 

villasukan kanssa ja tosi lämpimät.

Beesit, pitkävartiset, matalakantaiset,

en vain löytänyt kuvaa,
 mallit on viime vuodesta uusittu.

Kirja, joka sykkii

Taas yksi huonosti nukuttu yö takanapäin.

Vaan mikäs minun oli räväyttäessäni

valot päälle ja kirja käteen, kun olin saanut

tilaamani Venla Saalon Kirkkaalla liekillä kirjan.

Vähän isoja kirjaimia, välimerkkejä, 

teksti pulppuaa sekavasta mielestä

lauseita, tunteita turhan elämän kaaoksesta.

Rakkauden hakemista, hyväksyntää toisen ehdoilla,

kirja on vasta puolivälissä,

miten mahtanee päättyä?

Osittaisenakin lukemisena, voisin suositella

yläkoululaiselle mielummin tämän

kuin sen iänikuisen Häräntappoaseen.

Toivon saavani levollisen unen,

tarvitsen sitä.

Kävin minulle ihan uudella hierojalla,

nyt ainakin tuntuu hyvältä.

Varasin uuden ajan, kahden tunnin hieronnan,

 loppukuulle, perjantai-iltapäivälle.

Sirdaludia tämäkin suositteli,

rentouttaja antaisi lihasten saada parhaan avun,

mutten usko, että puhelimella voisin saada

reseptiä tuolle pillerille.

Oppilaiden, 3., 4. ja 6. luokkalaisten kanssa

meni kivasti.

Nelosten ope piti liikuntaa kolme tuntia

ja minä samaan aikaan ensin hi kuutosille ja sitten

askartelua nelosille.

Kutistemuovi kirjanmerkit onnistuivat

hyvin. Lapset olivat iloisia, kun saivat

tehdä ihan erilaista juttua. 

He itse suunnittelivat, värittivät ja leikkasivat työnsä.

Autoin kuumailmapuhaltimen kanssa.

Omien kanssa harjoittelimme äng-äännettä,

siinä useimmilla oli ollut harjoituskokeessa

ongelmia.

Syysloman jälkeen pidän varsinaisen kokeen.

Sänky kutsuu, olo on raukea,

kunpa saisin ns. normaalin yön.

Kaikille nuorille,
kaikille unelmille,
kaikille mahdollisuuksille:

En osaa viheltää, pitäisikö opetella?

Nyt oli yön hiljaisina tunteina seuranani

Torey Haydenin Nukkelapsi.

Jotenkin juuri nyt sopiva luettavaksi,

vaikka julkaisusta on kulunut jo 

melkein kymmenen vuotta.

Erityisesti koin monitaiturin notkahduksen

suhteessa esimieheen lohdulliseksi,

ei aina kaikki menekään niin hyvin, vaikka

 työtä on tehnyt ja parhaansa yrittänyt.

Torey kirjoittaa vaikeista asioista,

 omamme ovat vain puolet niistä,

mutta - ovat.

Sain pakattua sellopusseihin 12 korttia kuorineen.

Tällä mallilla olen jo pari vuotta aikonut tehdä kortteja,

nyt vasta toteutin.

(Mistä noita ideoita tulee,

liiankin kanssa?)

Tuo joulutähtileimasin on kirppikseltä ostettu,

käy vaikka 3D leimana,

tyydyin helpompaan nyt.

Kiiltävä korttipohja oli vaikea kuvattava,

heijastuksia tai kohdistamisvirheitä tuli,

yrityksistä huolimatta.

Huuto netistä löysin candyjä,

hiukan materiaalipohjaa levensin, =)!

Tähän pitäisi nyt löytää leimakuva,

jokohan olisi Marian ja Joosefin vuoro?

Tuosta paperin väristä pidän.

Sisus odottaa sopivaa runoa.

Tuikut ja tulitikut ovat kiinni pohjassa.

Tulitikut laitoin kuumaliimalla,

etteivät heti irtoa.

Tämä neljän tuikun ja tulitikkurasian kortti

vie paljon kartonkia,

mutta on kuin pieni lahja.

Luin Idän viisauden porteilla kirjasta viisaita ajatuksia.

Henry David Thoreau:

Kun koira hyökkää kimppuusi,

vihellä sille.

Se vain, etten osaa viheltää kuin puhahduksen,

pitäisikö opetella?

Ulkolyhdyt palavat, on pimeää,
ensi viikoksi lupaa kylmempää.

Huominen on liian kaukana

Viime yön unet olivat hakusessa ja otin 

"turvakortin", tuollaisia hetkiä varten tilaamani kirjan

Huominen on liian kaukana, esille.

Kiitos sinulle, blogiystävä, kirjan esittelystä,

nyt sain mennä aivan toisenlaiseen,

toisenlaisten arvojen maailmaan.

Harvoin olen valmis ilmaukseen:

suosittelen,

mutta nyt koko sydämellä voin sen tehdä.

Kirjassa on 12 novellia,

voi, minua, ahmin ne kerralla.

Kiitokseni myös kääntäjälle,

tekstistä ei ollut tullut puisevaa.

Eilisen työkokemuksen jälkeen sain kirjan avulla

palautettua itseni johonkin oikeaan, aitoon,

uskoon paremmasta vaikeuksien keskellä,

elämän perusasioihin.

Siitä huolimatta,

kiitos myös teille, arjen enkeleille, 

jotka jaoitte sydämeni ahdistuksen,

 avuttomuuden

ilkeyden edessä.

Kiitos sanoista, halauksista,

olkapäistä.

Lainakuva Lavosen enkelistä,
ihmisen surun ja ahdistuksen kantajana.

Olen saanut loppuun Outoja lintuja kirjan,

ehken pitänyt sitä Anna Janssonin parhaimpana,

luettava silti.

Paljon oli kopassa kamaa, 

 mieleeni jäi vain pohdinta, 

kenen kuuluu olla töissä, 

jos epidemia tulee paikkakunnalle?

Ei paljon, mutta tärkeä sekin!

Päivätyön lopuksi korjailin kokeita iltapäivällä,

olin todella iloinen, että olin saanut

ohjattua arkaa oppilasta rohkeuden polulle,

kaikkiin kysymyksiin hän oli vastannut,

ihanaa.

Voin ilolla antaa kokeet kotiin vietäviksi.

Muistot vanhasta ystävästäni,
Kerttu Juneksesta, pulpahtavat usein mieleen.
Hän rohkeni olla erilainen,
vietin Kerttu-mummon luona monet
hyvät, hersyvät hetket.

Kiitos teille, aidoille ihmisille,
meille, jotka rohkenemme olla
omia itsejämme,
erilaisia,
(tulevaisuus taitaa olla hernekeittopötkyjen
näkymättömien ihmisten aikaa?)

Olkaamme
omia!

Katon alle

Työmaalla kattopalkit ovat paikoillaan,

kylmät lähenevät ja kiirekin on.

Katselemme ikkunasta ja välillä silmäilemme

rakennuspiirustuksia.

Pieniä ovat luokat, käytävä kapea,

eikä välituntiolemiselle löydy paikkaa

kovilla pakkasilla tai vesisateella.

Sanovat, että olkaa kiitollisia,

vaan on kyllä ihme, että menneisyyden koulua tehdään

tulevaisuutta varten.

Meillä ei tule olemaan ATK-luokkaa,

opettajille ei kunnon työtiloja,

terapiatiloista puhumattakaan.

Sormet syyhysivät tuikkukorttia nyvertämään,

tässä nyt yksi versio,

isänmaallinen.

Kynttilätkin sinivalkoiset.

Tiimarista löysin tuon koristeellisen joulun toivotuksen.

Halusin kokeilla neljän tuikun korttia,

pelkistettyä.

Sellaisena se nyt on,

vaikka kuvaamisen jälkeen hiukan lisäilin,

kukkiin helmenpuolikkaat,

kanteen kulmiin tarrakulmat

ja tein taustankin valmiiksi.

Jostain syystä kohdistus karkaili,

idean näkee.

Runoa en vielä laittanut.

Hartiaseutu on kireällä,

ah, maanantaina hierojalle!

Hain koululle Ikeasta kahteen kaappiin

säilytyshyllyt Kirsti-avustajan kanssa.

Neljä tällaista ja kaksi muovilaatikoilla.

Huomenna voisi laittaa käsityötarvikkeita 

oikeasti järjestykseen.

Nyt meillä on ne uudet ompelukoneetkin.

Jaa-a, en anna periksi, vaikka minua krouvisti

komennellaankin.

Arkijärki ja sen käyttö,

kai sallittua?

Olen lukenut Anna Janssonin 

Outoja lintuja.

Lintuinfluenssan aikaa, lääkkeiden riittämättömyys

ja huoli omien sairastumisesta,

siinä lisänä murhaa ja epäilyjä tahallisesta

tartuttamisesta.

Ei oikein hyvää unilukemista.

Lounatuulen mukana unten maille,
levollista yötä!

Täällä minä vain odottelen

Nyt on kampanja menossa

ja minä vain odottelen, että kuka vie, minä vikisen:

Vie vanhus ulos!

Kävi tuossa joku vieras mies pipo päässä rimputtelemassa

ovikelloa, en ehtinyt niin kiireesti avaamaan,

meni pois.

Olisiko vienyt

ei pankkikorttia tai kissaa,

niin kuin vuosia sitten vietiin,

emännän ollessa saunassa,

vaan minut ulos, se jäi nyt näkemättä.

Esimieheni ilmaisee olevansa vanhus hyvin tiuhaan,

tunteneeko niin,

vai onko se " ettethän sinä ole..."

Yritin vitsinä sanoa, että kun noin

sanot, muistathan, että olen vielä vanhempi,

enkä koe olevani vanhus.

Eikös se keski-ikäkin ole levinnyt kuin ne kuulut Jokisen eväät,

olisiko minulla menossa varhais-, 

varsinais- vai myöhäis keski-ikä,

pysypäs siinä ilmaisujen kanssa perässä.

Sain soitettua hieronta-ajan,

vasta ensi maanantaille,

mutta hyvä niin,

alkaa tuntua jo solisluissa tuo kireys

ja kohta olen puupää jähmettyneen kaulan kanssa.

Mummua aina muistan saunareissulla,

hän kertoi, miten vanhat lapaset nakataan olkapäälle,

kun alustat pestään.

En toki omillani ihan pärjää hänelle.

Papalle, sinne toiseen todellisuuteen, vieläkin

kiitokset iki-ihanasta Hyvä maa kirjasta,

jonka hän pokkarina lahjoitti silloiselle 16-v:lle.

Kirja on keräämieni Buck'in kirjojen esiäiti,

pitkä rivi on hyllyssäni,

niistä en luovu.

Tiedän, että tämä masiina ja korttien näpräys 

jumittaa vielä lisää harteitani, 

mutta saunan jälkeen teen vielä muutamat joulukortit.

Sytyttelen kynttilöitä,

kuuntelen musiikkia,

illanrauhaa sinullekin!

Anna valon loistaa pimeään

Viime perjantaina olin töistä tullessa aivan naatti,

onneksi olin varannut kulmien siistimiseen

ajan kauneushoitola Delkasiin.

Menin, siellä oli suklaata ja kahvia valmiina,

odotin hetken edellisen valmistumista.

Kysyin Delkasilta, onko hänellä aikaa

ja jaksaisiko hän hoitaa vielä jalkanikin.

Sain kolmen tunnin hoidon ja nautin

väsyneenä todella hyvästä hoidosta.

Viikonlopun aikana luin pari Gerritsenin kirjaa, 

neuloin violettia paljettilankaa

ja leivoin kaksi puolukkapiirakkaa.

Isomman vein tänään töihin ja pienemmän 

laitan pakastimeen.

Kaupasta löysin aamulla Vanhan ajan vaniljakastiketta,

se sopi hyvin tuon piirakan kanssa.

Rakennusvaihe näytti perjantaina tällaiselta.

Pystyjä, seiniä, palkkeja ja reunan valuja.

Kuonaa on runsaasti tampattuna keskelle,

luulisi, että tulee parempi kuin entisestä.

Muutamaan joulukorttiin sain tehtyä leimakuvan,

laitan niitä niihin kiitoskortteihin,

näytti hyvältä.

KK:ssa oli kortteilupäivänä tuikkukorttien

tekohaaste,

alkoi taas sormet syyhytä,

viime talvena teinkin niitä paljon.

Nyt kiristää oikeaa olkapäätä tai siis

solisluusta kaulaan ja olkapäähän,

- tarvitsisi hierontaa.

Pimeää, hiukan kylmääkin jo,

hyvää viikon alkua!

Toivon, sisälläsi loistaa valo!

Ihan melkein kuin olisin

hyvä opettaja??

Edit. Insaid-juttu: tyttäreni flunssat ja
 angiinan sairastettuaan
ja parannuttuaan
totesi, että melkein ihminen!

Olen korjaillut kuudennen luokan historian kokeita

ja olen aivan valtavan tyytyväinen

oppilaiden vastauksiin.

Ohjeistin heitä tekemään ns. vahvoja vastauksia,

ei mitään maailmoita syleileviä,

vaan asiaa ja jos mahdollista vertaamaan

tai liittämään asiaan jokin luku.

Keskiarvo oli, tietty hienosäädöllä,

8,39, mutta siitäkin huolimatta löytyi

pari kuutosen saavaa sankaria.

Ja oikeasti muutama kivasti yllättäjä,

vastauksissa asiaa ja perusteluja.

Koululla kävi Oivallus Pelien edustaja,

löysin materiaaleista matematiikkaan

Murtolukukisan,

Kertolaskukortit,

Yhteenlaskukortit,

Ison kymmenjärjestelmän,

visuaaliseen harjoitukseen puumosaiikin,

englannin harjoituksiin Aakkoskuvakortit ja Basic English.

Olin taas tapani mukaan ostamassa omillani

osaa tuosta, mutta pyysin kuitenkin

esimieheltäni lupaa hankkia koulun rahalla.

Ok, mutta pitää tehdä tarkka selostus, miksi.

Meillä on yli 90 oppilaan koululla yksi

kymmenjärjestelmä ollut,

murtolukuihin ei mitään havainnollistamista,

englannin ongelmiin ei mitään apua.

Niin, miksihän halusin oppilaille jotain

hankkia, sopii kysyä.

Jäin haluamaan vielä ensi kevääksi lattialla tehtävää

Merkkaa paikka-peliä.

1-3 luokissa on monta vipeltäjää,

 joille on tuska istua paikallaan,

heille juuri tuollaiset toiminnan tehtävät olisivat hyviä.

Tänä aamuna heräsin painajaisuneen,

en edes muista, mitä siinä oli,

jotain kammottavaa kuitenkin.

Luin illalla uutta kirjaa

Kathy Reichsin Paholaisen luut,

taisipa tulla uniin asti

Realistinen trilleri, huh, jatkan kuitenkin kirjan 

lukemista, Temperance Brennan on

"tv:stä tuttu", Bonesin rikosten ratkoja.

Lyhdyt palavat pimeässä,

kuinkas kauan kestää ennen kuin maa saa valkean peitteen?

Pimeys on vahvaa.

Simojoen laulu pitää liekkiä elossa,

tuttua, turvallista.

Kulttuurieroa?

Jopas nyt, kun Suomessa ei saa lapsia läpsiä,

sossun tädit ylireagoivat ja ottavat

rottiset nuo viattomat lapsoset huostaan!

Oli minulla kerran tilanne, että jouduin poistamaan 

luokasta hyppynarun, kun naapurimaan äityli

luuli sitä kuritusvälineeksi.

Mietin kyllä pitkään silloin, mitä minun pitäisi tehdä,

päädyin kertomaan ko. henkilölle

maidemme erilaisista kasvatustavoista.

Varoitin myös jättämästä lasta, 9v. poikaa, illoiksi
tuntikausiksi yksin kotiin

sekä kielsin käyttämästä heidän maansa 

kousauskeinoja.

Poika vietiin naapurikouluun ja minun

opetukseni haukuttiin siellä pataluhaksi.

Miten olisin voinut toisin toimia,

ottanut yhteyttä sos.täteihin?

Viikonloppuna askartelin joulukortteja,

ovat vielä puolitekoisia.

Harmitti, että jouluinen raamatunlauseleimasin

ei antanut jokaisesta kohdastaan kosketusta

paperiin. Se ostos meni opin puolelle,

sitä liikettä ei enää ole, joulukortteja en 

heti tehnyt, näin vika jäi huomaamatta.

Keskeneräisiä:

Sisus ja muu hienosäätö puuttuu tästä kortista.

Tämän tytön olen värittänyt vesivärikynillä.

Samaa sarjaa, punaisena, muhvityttö.

Tyttö, koira ja joulusukka myös v-värikynillä väritettynä.

Stampendous joulukukka,

tarkoituksella haileana.

Kaikista korteista puuttuu sisus ja lisäkrumeluurit,

en toki kovin paljon niitä aio edes tunkea, mutta jotain

kuitenkin.

Perjantaina tuotiin ensimmäiset seinät.

Tänään 1.10. vaakapalkit kiinnitettiin sementtipalkkeihin.

Ja seiniäkin alkoi nousta, eskari ja ekaluokka tulevat

olemaan noiden seinien takana.

Perjantaina viitoset tekivät erilaisia seinäpintoja

ja niihin julisteita, joita käsittelimme

tyyliin, hups, onpas pudonnut,

nostetaan takaisin.

Aivan aidolta nostokkaalta näyttää!

Tiiliseinällä oleva lähikaupan mainos on kokenut sateita.

Ja Satama Open Airkin on kokenut kovia.

On etsimisessä, mistä löydän aiheita tuolle minun

viimevuotiselle luokalleni,

oppiakin pitäisi, mutta ennen kaikkea saada

 kokemuksia kuvataiteesta.

Siinäpä tehtävää.

Sain luettua karmivan kirjan,
Gerritsen Jääkylmä.
Alku ei oikein nykäissyt mukaansa,
loppua piti lukea yli vuorokauden vaihtumisen.

Tänään taas sateli, oli kiva, kun aamun

pimeydessä paloivat vielä öljykynttilät

lyhdyissä.

Nautittavaa lokakuun ensimmäistä viikkoa!