Ehkä kranttuja, emme kuitenkaan sokeita

Kirjallista tankkausta, toivottavasti kuitenkin

sujuvasti lukien.

Usein joko blogeissa tai lehdissä saamme,

koulu ja opettajat, moitetta, ettemme opeta

oppimisen ja muistamisen strategioita.

Olen parhaani mukaan (hyvähän se on itse arvioida?)

opettanut, mitä arkijärjellä olen nähnyt/havainnut 

hyväksi  opettaa.

Nyt päätin, että koko koulu saa pohtia, miten esim. 

muistamisen taitoa voisimme harjoituttaa.

Tilasin omillani kirjan Kaiken muistamisen taito

ja sain luvan, äkisemättä, tilata Niilo Mäki instituutista

Kummit sarjaan kuuluvan 

Muistan, siis osaan.

On olemassa joku kolmaskin muistin harjoittamiseen 

ohjeistava kirja,

haa, kuinkas se menikään, nimen olen unohtanut!
(Jep, nyt muistin: Douwe Draaisma:
Muistikirja. Enkös olekin hyvä muistamaan?)

Mitä me nippelijuttuja opetammekaan,

oppimisen ohjausta,

muistin käytön ohjausta-

niitähän lapset tarvitsevat.

Tänään saimme viitosten kuvistunnilla

senaattorit melkein valmiiksi:

ihmisen kuvaamisen mittasuhteet,

kouluavustaja  lakanassa mallina

ja sekä kahvilla, että teellä maalaten

Colosseumin edessä seisova senaattori.

Melkein valmiiksi.

Vain tussilla ääriviivojen korostus jäi useimmilta.

Mielessäni  näkyy jo portaikon sivu

täynnä upeita senaattoreja.

(Olemmehan  historiassa puhumassa juuri Roomasta.)

Keskiviikkona kolmoset saivat valmiiksi pingviinit jäälautoilla.

Malli on napattu Taika-lehdestä.

"Laineilla keinui pieni lautta vain,

siellä mä ystäväni nähdä sain,

mustavalkoisen, Ville viluisen..."

Veikeitä lautalla seilaajiahan noista syntyi, vai?

"...nee, vii, kuu,

nee, vii, kuu,

hauskaa kieltä laulaa suu!"

Pakkastaivas oli jokaisella erilainen.

Kauempaa katsoen pidin alimmaisesta eniten ,

kaikki ihania.

Urakoitsijalta oli unohtunut seinälevyjä tilatessa tilata

arkkitehdin suunnittelemat ABC- kirjaimet noihin 

punaisiin levyihin tehtaalla laitettaviksi.

Nyt meille tarjottiin "pieniä keltaisia tipuja kaksi"

korvaukseksi.

Ah, oi ja voi, pyhä yksinkertaisuus!

Siis tipula, eikä koulu!!

Olemme me kranttuja, mutta emme sokeita.

Viitoset katselivat seinää autoja odotellessaan

ja totesivat, että joku varasto tai konehalli 

tuosta tulee mieleen.

Mitäpä siihen lisätä.

Delkas hoiti kasvojani viimeksi kulmia trimmatessa

jollain rauhoittavalla aineella.

Ihoni ei ärtynyt lainkaan.

Nyt menin kysymään, mikä tuo tuote oli.

Hän teki pikahoidon taas ja pyysi kertomaan,

myöhemmin, kestikö ihoni sen.

Sitten vasta hän tilaa tuota kallista Thalgo

voidetta minulle itselleni.

Eikös olekin aivan upeaa asiakaspalvelua?

Olenkin niin monta kertaa, lukemattomat kerrat,

joutunut joko heittämään pois tai

voitelemaan jalkapohjani hintavilla voiteilla,

joista ei ole ollut kasvoilleni apua.

Tämä viikko meni omalla tiukalla seulalla mitaten

plussan puolelle,

joku toinen, vähemmän nipo olisi pollea

onnistumisista.

Mutta, hyvä näin!

Huomiseksi sain varattua ajan kampaajalle,

josko sen jälkeen kävisin valtavan katolta

pudonneen lumivuoren kimppuun.

Ainakin sen verran, että linnuille voisin viedä

ruokaa ja vaatteet tuuletustelineelle,

koko vuorta en edes himoitse kolattavaksi.

Vastapäisen rivarin lumenpukkaaja oli

työntänyt taas kasan minun porttini

kohdalle, mihinkäs minun lumeni sitten?

Ah, tule kesä, sulata kasat pois!