Ihan riittävästi, kiitos vain!

Keihäistä, vallanhimosta ja sukutaisteluista

ja sumeilemattomasta tappamisesta on

yksi kiintiö täynnä.

Aiemmin sain luettua Wilbur Smithin Keihästen sankarit

ja nyt vihdoin loppui

Smithin Siintävä horisontti

ja totta tosiaan, nyt on kiintiö täynnä.

Sänkyni vieressä odottaa Alaharjan Maihinnousu,

Ollikaisen Nälkävuosi ja Tomas Tranströmin

Kootut runot,

aion pyyhkiä verenvuodatuksen muistoista

selkeästi erilaisilla kirjoilla.

(Tarpeen lukemisena yön pimeinä hetkinä kyllä nuokin.)

Hexa ilmoitti, että huutamani View Master laite ja 

muutama kiekko on haettu,

lupasi katsoa Saksan eBayn luetteloista lisäkiekkoja.

Ajattelin hyödyntää laitetta koulussakin.

Tämä on nyt minun.

(Olisin melkein valmis junamatkalle, heh, heh!)

Luoja on antanut lunta yli odotusten,

kukahan sitä ennen joulua kaipailikaan?

Parina iltapäivänä tilasin koneen poistamaan lumia.

Piti tulla yöllä, ensimmäisenä tulikin,

toisena lumentulo oli niin rankkaa, että oli jäänyt 

"plaavin rakoon" tilaus, 

eikä kone ollut käynytkään.

Kovin piti lapioida ja kolata, että pääsin töihin.

Se ei mitään se, mutta siinäpä olikin jo nielemistä,

kun leetillä oleva pariskunta posmotti minulle

pihalla, etten ollut tilannut konetta (kuinka niin en!)

ja etten saa katsoa sitä helvetinkonetta

(suom. huom. netistä sääennustuksia sekä

Ruotsin Klart että Ilmailun tutkatietoja.)

Milloin minä olen menettänyt itsemääräämisoikeuden

 siihen, mitä saan tehdä?

Tuollainen aina kaiken vääntäminen 

negatiiviseksi/ilkeäksi

alkaa myös riittää.

Ei ole kenenkään syy, että lunta tulee ja tulee,

eikä ymmärryksen (jos sellainen on) yli menevää,

että konemies koko yön kauhottuaan lumia,

ei jaksa muistaa kaikkia tilauksia.

Olin aamulla yrittänyt soittaa hänelle

ja muistuttaa,

mutta soittajia oli muitakin,.

joten pyysin yhtä osakasta soittamaan päivemmällä.

Taloyhtiön puh.joht:lle ei edes tuo kaikki kuulu,

ei räksytyksetkään, ajattelisin.

Kävin ostamassa lottokupongin,

nyt olisi hyvä sauma voittoon,

jättäisin naapurini niin mielelläni lumiensa keskelle.

"Det räcker till mig"- vai miten se vanha kansa sanoikaan?

Sisareni kävi kolmannessa jalkaleikkauksessaan,
kirurgi oli ollut osaava,
edessä on puolitoista kuukautta jalalle nousematonta
aikaa.
Toivottavasti leikkaus ja rautapiikit varpaissa antavat
taetta paremmalle liikkumiselle jalan parannuttua!

Vanhimmaiseni syö kolmatta lääkekuuriaan
flunssapiikin jälkeen,
olisi jo nyt oltava oikeat lääkkeet,
kunto ei parane kuumeessa.

Viitosten kanssa Rooman mahtavuuden aikaa
käsitellessä tuli taas mieleeni:
"Muuten, olen sitä mieltä, että Karthago on tuhottava!"
(Tuon saa ymmärtää itse kukin omalla tavallaan!)

Omalla tavallaan myös tämä laulu on käsitettävä
ja käsitettäneekin.