keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Pikkuisen vähän hyvää!

Leivotaan-lehdessä on ollut, kertovat,
laskiaispullan teko-ohje.
Tupun tupa-blogista sen nappasin,
onnistui yli odotusten, kuin Turtolan pojalla.


 Kuvassa on koulun isoin tarjoilulautanen,
pullasta riitti kahdelle luokalle ja vielä jäikin,
kuin ruokkimisihmeessä.

Avustaja-Johanna oli jelppaamassa minua,
vein aineet, keittiöön oli jäänyt oleellisin,
ja Johanna haki sen kyläkaupasta.
Kolmannen tunnin aikana hän täytti pullan
ja toi sen jääkaappiin.
Omille se oli kiitokseksi hyvin menneestä
äikän kokeesta ja nelosille
jaksamiseksi käsityötunnilla.
Molemmat olivat tyytyväisiä.

Lapset nuolivat lautaset, kaipa oli hyvää!


Kuviksessa teimme kissoja ja koristelu ja ääriviivat
mustalla musteella.
Meidän kaupungista ei löytynyt kuin yksi
pieni tussipullo,
täytyi tyytyä mustaan musteeseen.


Lapset olivat innostuneita.


Persoonallisen näköisiä kisuja tulikin.


Tämähän on melkein isäntämieskissa, vai?

Vanhanaikaisten mustekynien käyttö oli jännittävää
lapsista.
He arvelivat, että niillä olisi helppo kirjoittaa,
muistelen jotain muuta, mutta mitäpäs muistoista.

Kävin Delkasin luona ihon kuorinnassa ja hakemassa
tilaamani aineet.
Miten voikaan ihminen olla noin ystävällinen ja hyvä
asiakaspalvelija!

Sain kaksi kasvihoitoainetta kokeiltavaksi,
toinen on henna ja toinen sedr (tyrnin sukua?)
iholle suihkun jälkeen saunaan mennessä tai 
viimeiseksi ennen loppuhuuhtomista.

On mielenkiintoista kokeilla noita,
olisiko niistä iholleni apua,
ei innosta kortisonin käyttö.
(Se pahus rypistää/ohentaa ihon ja nuo
ostamani aineet taas päinvastoin.)

Aamulla piti katsoa kaksi kertaa, ennen kuin uskoin,
että pakkasta oli tosiaan -20°C.
Neljä astetta lauhtui päivällä, mutta nyt kirii jo takaisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Iloitsen kommentistasi!