Jos ei viina ja terva auta...

Vanhimmaisellani rokotepiikin jälkeinen

sairastaminen on jatkunut.

Väitetään, väitetään, mutta mitä noista väitteistä,

kun kokemus on, että piikki sairastuttaa jotkut,

jotkut taas ei.

Olisiko nyt vanhat tropit tarpeen?

Talvisin kahdeksan lapsen perheessä istuimme useinkin

lakanan alla ringissä ja hengitimme

sangosta kohoavaa tervahöyryä.

En tiedä sekoitussuhdetta, kuumaan veteen se

sekoitettiin ja höyry aukaisi hengitysteitä.

Nyt, kun olen lukenut Perhe sodassa kirjaa, vastaan tuli

lapsen pään tervaaminen atooppisessa ihottumassa.

Sellaista meillä ei ollut, mutta elävästi

muistan miltä tuntui, kun kylän koulussa levisi täiarmeja

ja lettipäähän suihkuteltiin DDT:tä.

Päivä sitä piti huivin alla kärsiä ja voi sitä

nihkeyttä, millä tuo myrkky lähti hiuksista.

(Nykyisin tuota ainetta ei edes myydä,

vaarallista.

Oi, minun pääparkaani!)

Perhe sodassa kirjassa oli käytössä myös

sinkkipasta, jonka olen itselleni löytänyt

kortisonivoiteen tilalle.

Arkkiatri Ylpön Hyvä salva ja sinkkipasta, 

vanhoja hyväksi koettuja apuja.

Pakkasta on riittänyt, kaipaisi jo hiukan lauhempaa.

Viitoset saivat valmiiksi senaattorinsa,

nyt viitan kantajat koristavat portaikkoa.

Kahvi ja teemaalaukset,

olkaa hyvät:

Pari on kesken, kun sairastamisia on ollut

ja työ vaatii kuivumista välillä.

Eivätkös olekin kivoja?

Hiukan naisellisempi senaattori.

Ja miehekäs vallankäyttäjä.

Nämä palleroiset ovat kolmosten

kaulahuiviotuksia.

Samoilla ohjeilla taas erilaisia,

niin kuin onkin tarkoitus.

Tässä ykkösten kämmenporo,

neljä sormea alaspäin ja peukusta pää,

sarvet sitten sormilla maalaten.

Hangella seisova poro revontulien alle,

kiva idea.

Kyllä vain oli kaikki energia tarpeen päivän neljällä

viimeisimmällä tunnilla,

sen lisäksi minulla oli kaksi välituntia valvottavana

 noiden viimeisten välissä.

Hyvää viikonlopun alkua itsekullekin!

Tämä on ystävän laulusta mielestäni paras käännös: