Hitaasti laskee kinos

Luin Chimamanda Ngozi Adichien Puolikas keltaista aurinkoa.

Mielestäni kirja on uskomattoman hyvä,

vaikka keskeisin asia onkin julma Biafran vapaustaistelu ,

joka käytiin 1967-1970.

Yliopistoihmisten , pienen kylän luonnonuskontoon luottavien

ja kaikkien siinä välillä elävien maailma kulkee omaa

rataansa, taustalla vapaustaistelu, joka tulee aina

vain lähemmäs koskettaen jokaista

omalla tavallaan.

Muistan nämä kuvat, minun oli helppo uskoa kirjailijan

tekstiä.

Adichie ei mässäile julmuuksilla,

taustalla on todella tapahtuneita asioita,

hän kuvaa luonnollisena nälkää, sairauksia, julmuutta,

kaikkea inhimillistä.

Kääntäjälle myös kiitokset!

Pari korttia, matkittuja ideoita,

aikas kauan sitten nähty, en enää muista kenen blogissa,

omalla versiolla.

Kiitoksia, jonnekin mielen mutkiin oli jäänyt,

nyt yritin toteuttaa.

Sininen viisikymppiselle ja vihreä hiukan

varttuneemmalle.

Tekstileimasimet laitoin cd-koteloihin laminaatin päälle

ryhmitellen aiheittain.

Kummasti siinä menee aikaa.

Nyt minulla on odottamassa lukemista

Paljain jaloin, Siilin eleganssi, Jää

ja Operaatio Chevalier.

Viime yön oli taas viidessätoista asteessa mittari,

päivällä nousee plussalle,

hidasta on haihtuminen.

Vanhempainvartteja olen aloitellut,

ihan myönteisiä, jalat maassa olevia vanhempia,

kiitos Luojalle heistä!

Viikko alkoi hyvin, samaa jatkoa toivoen.

Erään siirtymävaiheen laulujen laulaja on

siirtynyt vihreämmille laitumille.