Omani on

Kuudennen luokan kanssa oli pitkä kartanoprojekti,

oppilaat lämpesivät asialle hitaasti,

mutta lopulta innostuivat.

Aikas kivoja selostuksia suvuista, karttoja ja rakennelmia 

saivat aikaan.

Kurja, ettei meillä ole paikkaa, missä voisivat olla 

kunnolla näytteillä.

Puutarhaversioita löytyi useammasta,

ja aivan oivallinen keksintö: lampaat aitauksessa.

Tässä koko kartanorykelmä yheskoos.

Tämän pikku miehen töitä olen ihastellut heti syksystä alkaen.

Nyt rohkenin ottaa yhteyttä pojan äitiin ja

kysellä, voisiko N. tehdä muutaman työn, josta

voisin valita itselleni.

Palkkioksi vaikka lahjakortti kirjakauppaan.

Äiti lupasi hoitaa asiaa.

Näin voi käydä, jos menee nyrkkeilemään

rintavan naisen kanssa:

pää pyörällä hajonneessa kehässä!

Viitosten ihmisjakson yksi parityö.

Huomenna saankin varmaan koko kavalkaadin

noista hahmoista.

Uuden kameran harjoittelua kaikki nämä kuvat,

onnistuu, ei onnistu, onnistuu...

Muistelin, että Merillä meni yksi tällainen lasi

rikki, nyt olisi tilalle huudettu odottamassa

täällä.

Kamera kaikkine mahdollisuuksineen on muistia

rassaava ja monia uusintoja vaativa.

Lasi huonoilla valoilla olikin aika hankala

kuvattava.

No, mallista saa selvän.

Sateisena päivänä nousevaa koulua kuvaten.

Viime perjantaina oli harjakaiset,

kävin Kirstin kanssa kierroksella,

kelju, minulla ei ollut silloin omaa kameraa.

Tilat ovat pienet, ei siitä mihinkään pääse.

Ulkona sataa silkkaa vettä ja lumikinokset madaltuvat,

sataisipa koko yön!

Aamulla olikin mustaa jäätä, renkaiden vaihdolla

ei ole vielä kiirettä.

Tänään oli pilkkiretkistä juttu Lounais-Lapissa,

(Ja kuva oli valittu niin, ettei kasvoja näy,

luulisin, etten saa moitteita!)

Irja J. soitti, kyseli jo onko krassit itämässä,

olen tavannut viedä hänelle krassin taimet

keväisin.

Samalla hän kertoi, että jälleen yksi sydäntyön ahertaja

oli nukkunut pois.

Näin sydänviikolla olen muistanut muutenkin,

esitteitä nähtyäni, sydäntyötä.

Olin 27 vuotta sydäntyössä mukana, pois lähdettyäni

en ole kaivannut takaisin.

Loppuajasta olin pj., sihteeri, kolesterolin mittauksissa

rahan kerääjä, tiedotusvastaava, liika on liikaa

töiden ohessa.

Eivät oikein tervehtineet lopetettuani,

se taisi tuntua pahalta.

Suklaasydän, olin kovin nuori laulun aikoihin,
silti laulu tuo muistoja mieleen,
usko tulevaisuuteen,
että jossain on minun elämäni!

Onhan se ollut, omani.