Alkuviikosta kurkkailin kummissani Viron pesäkameran tilannetta.
Mietin, putosiko pesä vai kamera.
Paljon suurempi putous tapahtui:
Madis oli palannut Afrikan matkalta ensin ja löysi
uuden puolison, Oksanan ja myöhästynyt
Piret-naaras jäi yksin.
uuden puolison, Oksanan ja myöhästynyt
Piret-naaras jäi yksin.
Pesätaistelossa putosi kamerakin.
Nyt Oksana pysyttelee pesällä tiiviisti,
pesä on kuin siivousvimmaisen naaraan ainakin,
oksat lentäneet taivaan tuuliin (niin oikeasti
onkin) ja keskellä pesää syvä kuoppa.
Ei ole "tosirakkauteen" uskomista!
Elämän raadollisuutta. =/
Merikotkaparin "edellisestä elämästä" ei ole tietoa,
hellästi uros näkyy tuovan ruokaa hautojalle.
Mustahaikaralle on ilmestynyt kolmas muna,
nyt ei tarvitse olla huolissaan, naaras lämmittää
tulevia jälkeläisiään kiltisti.
Aamulla autolle mennessäni olin kuulevinani
peipposen liverrystä, voiko se olla totta?
Joku kertoi lehdessä nähneensä jo kiurun
ja västäräkkejä on ollut useina päivinä
liikkeellä.
Olen nauttinut vesisateesta, sehän sulattaa lumet
ja puhdistaa ilmaa.
Autoillessa on sulat vinkuneet viimeisiään
ja sain Ojanperällä uudet P.A:n vielä
laittamaan ne paikoilleenkin.
laittamaan ne paikoilleenkin.
Olipas hiljaista liikettä sen jälkeen!
Elämän raadollisuutta sekin, että lapset niin hereästi
huomioivat toisen osaamattomuuden.
On oltava valpas, näytettävä merkkiä heikomman selän
takana, ettei saa nauraa,
on puhutettava yksin, kaksin ja yhdessä,
vannotettava, että "antakaa olla viimeinen kerta!!"
Ja jossain kohtaa kuitenkin on se hetki, että
kohde havainnoi toisten ilkkumisen
ja sen, ettei osaakaan niin hyvin kuin haluaisi,
- enkä voi varjella lasta.
Viime keväänä satutti se, kun pidin heille tuntia,
että tokaluokkalainen oli niin kasassa,
masentuneena, nyt on toisin.
Olen saanut pikkuisen ojentamaan selkänsä,
rohkaistumaan ja uskomaan itseensä,
kunpa voisin varjella hänessä sen.
Lintujen bongailu on mahtavaa. Täällä meillä on liidellyt hiirihaukka ympäriinsä. Ja sitten ollaan jo bongattu muuten pääskynenkin... ei päivääkään enää, mukamas. ;D
VastaaPoistaMeidän lintuniityiltä muuttajat siirtyivät pikapikaa pohjoisemmaksi,
VastaaPoistaonneksi ehdin nähdä kurjet, joutsenet, muutaman metsähanhen ja kauriit.
Lumi suli ja haihtui, pelloilla ei ollutkaan järviä, viljelijöiden toivetilanne.
Ovat nähneet pääskysiäkin jo, mistä niille kärpäset?
Ihanaa kevään jatkoa teille!