"Loppujen lopuksi emme muista

vihollistemme sanoja,

vaan ystäviemme hiljaisuuden."

Viisas mies oli, tuo Martin Luther King.

Olen ollut hiljaa hetken, kamera sippasi.

Nyt on uusi, Olympus SZ-14.

Minä olen vain niin tyhmä kameran ostaja,

etten kysynyt, onko muistikortti mukana.

Huomenna myyjä ilmoittaa, saako hän minulle kameraan

koteloa, pitää kysyä, saanko Prisman kautta

sen oikean muistikortin.

Tulostin 79 sivuisen ohjekirjan, mukana tullut oli

niin suppea.

Siinäpä sitä sitten harjoittelemista.

Entinen kamera oli n. 10 vuotta käytössä.

Tänään laitoin Johanna-äidille menemään viimein ne

neulotut sukat ja samalla postissa käynnillä

Sofialle syntymäpäiväkirjan,

Hanna van der Steenin Lumous.

Itse en ehtinyt lukea, kaipa joskus saan käsiini

itsellekin luettavaksi, luinhan ne edellisetkin.

Vanhempainvartissa kävi aivan ihana äiti lapsensa kanssa.

Sain palautetta edellisestä perheen oppilaastani,

on aivan ihana kuulla, että ne vuodet teimme lasta kantavaa

työtä.

Taas jaksaa!

Viikonlopun piti asteita lämpimällä ja kinokset

alentuivat hurjasti.

Viime yönä satoi vettä.

Kävinkin ostamassa lyhytvartiset Piha saappaat

Koulun piha on niin hurjassa kunnossa, ettei muilla kengillä

ole sinne menemistä.

Eivätkös olekin keväisen väriset, Hai-saappaita etsin,

mutta en löytänyt oikean kokoisia/värisiä.

Hyvä nuo on pistää välituntivalvontaan

jalkaan, saa nopsasti laitettua ja taas pois.

Ja mikä väri!

Lauantaina sohelsimme puhelimella etsien konstia,

millä saamme selville, missä naapurin 86v. naisihminen

mahtaa olla, verhot olivat olleet muutaman päivän alhaalla.

Soitin lopulta 112 ja annoin heidän huolekseen

ottaa selville.

Lopulta ei sukulainen, joka oli valehdellut olevansa

sukua,

oli soittanut terv.keskukseen ja kuullut, että

jo tiistaina Vieno oli viety sairaalaan.

No, eipä ainakaan maannut yksin avuttomana.

Kunpa useimmat pitäisivät yksinäisistä huolta, 

vaikka olisivatkin kärttyisiä muoreja!!

Kalakotkas-kameraa asennetaan, kuvassa on
välillä miehen pää, välillä taas pesä.
Merikotka hautoo jo.
Hailuodon pesässä ei näy vielä elämää.

Jostain syystä (no, sen itse tiedän) tekee mieli soittaa
Cohenin Dance me to the end of love.

Hyvää kevään viikkoa itsekullekin!