Paljain jaloin

Nyt on pitkästä aikaa kolme kirjaa yhtä aikaa

luettavana: Muriel Barberyn Siilin eleganssi,

Ulla-Lena Lundbergin Jää ja

Laura Saven Paljain jaloin.

Paljain jaloin haluaisi tulla luetuksi, mutta 

jotenkin haluan ottaa etäisyyttä lukemalla

noita kahta muuta kirjaa.

Onneksi kaikki ovat erilaisia, yhtä aikaa lukeminen

onnistuu hyvin.

    

Kaikki myös omalla tavallaan vahvoja kirjoja.

Kamerapesissä tapahtuu:

Viron sääksipari rakentaa pesää ja joku

tarkkasilmäinen oli ehtinyt nähdä parittelunkin,

kohta naaras pääsee hautomaan.

Joku kirjoitteli pariskunnan olevan Elsa ja Essi,

enpäs oikein usko, että niin nykyaikaisia sääksiä olisi,

on tainnut nimet sekoittua, vai?

Mustahaikaran pesässä on orpo muna,

kovin kauan saa olla ilman suojaa,

tarvinneeko?

Ja merikotkanaaras nauttiessaan einestään

paljasti pesässä olevat kaksi munaa.

 

  Nyt saatiin kaikki hahmot kuvatuiksi, oppilaat ottivat omista

sommitelman, minä vain pikanäppäilyllä. 

Herkkää, pari iltakävelyllä.

Jos etelämpänä kurkkivat kukkaset,

täytyy laittaa todistetta Suomen pituudesta,

meill on hanki ja jää...

Ne on terassin laudat, jotka kurkkivat vasemmalla!

Aidan takana kinos on yhtä korkea.

Saa tuohon aurinko paistaa

ja vettä sataa, että sulaa pois.

Vihreä tuubihuivi tuntui jo kuumalta ja

kävin Eurokankaasta hakemassa 

ohuempaa kangasta.

Huomenna on nelosilla sijainen

ja Johanna oli tehnyt aivan ihanan kakun 

perjantaiksi juhlistamaan lähtevää opea.

Kaunis oli ja ihanan makuinen!

Ostin omilleni kokeeksi boccia pelin, josko sitä saisivat

pelata. Jos saavat, haen toisenkin.

On tosi kurjaa, kun kaikki kiva joudutaan

aina kieltämään.

Niin taisin syksyllä sanoakin, lapsilla on vain se hetki,

aikuiset sanovat sehän on vain yksi vuosi.

Eivät eläväiset lapset ilkeyttään jutskiansa tee,

heillä vain pitäisi olla oikeaa tekemistä.

Erään luokan hupia ole viime viikolla kävellä avojaloin

ulkona, hm, muistetaan, olihan se ilo ennenkin!

Punaiset paljaat varpaat vain vilkkuivat.

Ymmärtäisikö kaupungin lapsi sellaista?

Ulkona on ollut aurinkoista, lämpöasteet ovat pysytelleet alle +5:n.

Atarax on loppunut, nuo prurigo nodulariksen möykyt

kutiavat taas, en tykkää, kaipaan kesän aurinkoa,

silloin iho on parempana.

Itsekullakin vaivansa,

siihen vain ei tarvitsisi lisää lastata kenenkään,

tässäkin jo ihan nokko!

"Niin mä kerran tieni aloin, 

niin sen päätän paljain jaloin ,

avohaavat syvät näissä..."

- vapaasti lainattuna Uuno Kailasta,

antanee anteeksi sieltä rajan toiselta puolen?

Kirjoitinko viimeksi, että elämä omani,

siis en anna törppöjen vaikuttaa olooni!

Semmareilta olisin laittanut norjalaisen kalanperkaajan laulun,

se oli vain niin sekava, joten tässä pienet linnut: