sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Kaikille oma "Kakuro"

Olinpas väsynyt perjantaina, ruokailusta eteenpäin oli
turhia töppöilyitä, jotka oli toisten (tässä tapauksessa 
ihan totta!) aiheuttamia.
Jos palaveri on sovittu kolmen hlön kesken, sen
pitäisi riittää.
Suuret ihmisryhmät eivät aina ole sopivia,
on oltava herkkyyttä ymmärtää asioita,
eikä vain parakraafeja.

Olen vieläkin sitä mieltä, että kunnolla käyttäytyvän 
oppilaan ei tarvitse muuttua samanlaiseksi
kuin toiset ovat, sopiakseen joukkoon.

Tuossa asiassa lapset tarvitsevat rohkeaa,
itsensä likoon laittavaa kasvattajaa,
muutoin kuljetaan taas "kärpästen herran" polkuja.
On harmi, että suunta on kovin eksyksissä.

Olin tosiaan sippi, mutta asiahan ei minua koske, 
vai pääseekö sillä ahdistuksesta,kun ei 
voi/anneta vaikuttaa?

Onneksi olin saanut varattua ajan Delkasille 
jalkahoitoon.
Kiitos taas, hoidosta.

Tänään hajoitin talven viimeiset lumet,
pohjoispäädyn lumet saanevat sulaa itsekseen.

Ja hiukan myöhässä lienen, kun leikoin nyt vasta
omenapuuta pienemmäksi.
Viime yönä oli ollut vielä pakkasta 4°, ja ensi
yöksikin lupaa vielä miinuksia.

Sain rikkinäisen linnunpöntön pudotettua alas,
päähä tietty, minun tuurillani!

Kunpa saisin uuden, vaikka kirjosiepoille
on kilpailevia pönttöjä, olisi kiva kesäiltoina
katsella ja kuunnella lurituksia koivun oksilta.

Olen lukenut loppuun Barberyn Siilin eleganssi-kirjan.
Oli hyvä kirja, muistan oman 12v. ikäni ja ajatukset
ja ovenvartijan tuntemukset voin sisäistää.

Jokainen ansaitsisi herra Kakuron elämäänsä, edes hetkeksi.

Harmi, tuosta kirjasta tehty elokuva oli tullut
Teemalla helmikuussa, en ollut valpas.
Toivottavasti tulee uusinta.

Tv-vinkki: Siilin eleganssi. Kuva: Yle.

Tuulisia, rauhallisia ja dramaattisia vaiheita on eletty lintujen pesillä.

 
 Pikkuiset ovat kasvaneet, pöllöjen kasassa on neljä,
piilokuvana.
Merikotkan muna näkyy pikkuisen takaa.


Madis katseli jo perjantaina  ihmeissään, muna oli pesässä,
mutta Oxana oli poissa.
Naarasta ei ole näkynyt sen jälkeen,
jotain on tapahtunut.


Haikaralla on hellä puoliso, kauniisti se käy sukimassa 
naaraan sulkia ja tuo sammalta pehmikkeeksi.


Tässä entisellä kotipesällään Piret, joka on silminnähden saanut
kovaa kohtelua.
Sulat ovat vinksin vonksin ja lähettimen kansi on tiessään.


Madis on käynyt kääntelemässä munaa ja asettui hautomaan,
kun Oxanaa ei kuulunut takaisin.


Piret on valloittamassa entistä kotipesäänsä,
nyt sillä on omat eväät mukana.
Pitkään se torkkui pesän reunalla.


Välillä Madis toi sille kalaa, muutaman kerran
parittelukin onnistui.
Ehkä tällä pesällä eletään kuitenkin
hautomisvaihekin, myöhästyneenä, mutta kuitenkin.

Tuo Oxanan muna on aiheuttanut pohdiskeluja,
miten sen käy, kun sitä ei ole haudottu koko ajan.
Suutariko?


Ottaisivat pois tuon toimimattoman lähettimen,
paritteluakin se näytti haittaavan.
Olisiko ollut syynä myös tuohon myöhästymiseen
pesälle tulossa, tiedä häntä.

Ilmar ja Irma ovat paljon poissa pesältään,
pesä alkaa olla valmis.
Samoin Marjaniemessä, Kemo ja Orvokki,
haikailevat ja pyörittelevät päätään,
katsojat kaipailisivat jo hautomisvaihetta,
syksy tulee yllättävän nopeasti vastaan.

"Vapaana linnun lentäväisen vain anna olla
oksallaan..."
(Kuka muistaa tuon runon, kenen tekemä?)



2 kommenttia:

  1. Hienosti sanottu tuo, että jokainen ansaitsee herra Kakuron eläämäänsä. Niin totta! Missä olet, minun herra Kakuroni?

    VastaaPoista
  2. Jess, tarvetta herra Ozulle olisi!

    VastaaPoista

Iloitsen kommentistasi!