Sain ostettua Shriverin Jonnekin pois
ja lukeminen ei olekaan niin takkuista,
kun on jotain oikeasti luettavaa.
Shephardin elämässä on haaveita, unelmia, ja ulkoapäin tulevia muutoksia.
Olen n. puolivälissä, enkä tiedä vielä miten käy ymmärtävän jaksamisen,
miten käy ystävyyden ja miten "jonnekin pois"- säästettyjen rahojen?
Henkilöt ovat siedettäviä, rakastettavia omine
koukkuiluineen, rehellisyyttä rehellisyyden perään,
omien ajatusten ilmaisua, ymmärtämistä.
Missä on Shephardin raja, tuleeko se vastaan ennen loppua?
unentuloviihdyke.
Kävin eilen Delkasin jalkahoidossa, voi, kunpa ihmiset
löytäisivät hänen yrityksensä,
jotta toimeentulo olisi turvattu.
Jos parin viikon sisällä ehtivät mustikat kypsyä,
vien hänet metsään poimimaan.
Delkas kertoi A:n ja A:n perheen ongelmista.
Harmi, että olin ollut oikeassa, kun arvelin,
että vuosia sitten ne hyökkäykset minua kohti
johtuivat vanhempien keskinäisistä ongelmista.
Nykyisessä kotikaupungissa on turvakotia tarvittu,
on erottu ja asuttu taas yhdessä.
Harmillista mallia lapsille.
(Pikkuisen A.n mukiloinnin jäljiltä minulla oli silloin
mustelmia niin käsissä kuin jaloissakin
ja isomman A:n jäljiltä sermissä pari nyrkin mentävää aukkoa.
Ohjasin hänet itsepuolustuslajeihin,
jotta joku ulkopuolinen antaisi säännöt ja ryhmäkuri
pitäisi kuosissa.
En tiedä, jatkoiko poika harrastusta etelään mentyään.)
Sain vihdoin vietyä dekkarikirjeen postiin,
Svantelle lomalukemista, arviot olivat ainakin hyvät sille kirjalle.
Kortista en ottanut kuvaa.
Tässä nyt kuvattuna kierrätyskortti,
kahdesta paketista materiaalia:
sulkija HK:n kirjeestä ja
aaltopahvi toisesta.
Duudleorava on omiaan tuohon?
Tuosta silikonileimasimesta pidän,
se on hiukan suurehko,
mutta voihan sitä käyttää näin, rajaten?
Nämä leimasimet on Artgirlzn,
pidän niistä.
Tuossa setissä on myös nukke, tähti, talo ja
köynnös.
Tässä on ensimmäinen kokeilu kirjakortista,
ilman stansseja.
Ostin Dymon, jossa oli pinkki ja vihreä nauha,
joten kokeilua tuokin, teksti.
Ja se määräsi sitten aivan oudot värit
korttiin.
Tässä lokero, jos haluaa jotain laittaa
muistoksi.
Ja sisällä, tietty kaikille niin tuttu, rippikouluvaiheeseen liittyvä
laulu.
Löysin Kirjokkaassa viimeksi käydessäni
tällaisen version tekijäleimasta, kokeilin sitäkin.
Pesin keittiön ikkunan ja laitoin siihenkin unikkoverhon,
toivottavasti linnut eivät lentele höyhentupsujaan
ikkunaan.
Keitin eilen taas varhaiskaalipurjo-keiton,
laitoin osan pakkaseen, siellä on myös seifenkoli-keittoa
kuusi rasiaa käyttöä odottamassa.
Saas nähdä, innostunko polkemaan toisen rupeaman tänään,
taltioituja katsottavia on,
jopa suurin pudottaja =).
Herkullista semmarimusaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Iloitsen kommentistasi!