perjantai 13. heinäkuuta 2012

Höynäytettyjä

Meri jätti minulle lukemansa kirjan,
 elämänkerran prinsessasta:


1800-luvun lopulla syntyneen Anna Lappalaisen elämästä
mielisairaalassa, sen ajan hoitomuodoista
ja ihmisten suhtautumisesta kirjoitettu kirja.

Tuo on perinteisiin kesädekkareihin kuuluvan
Graftonin T:n jälkeen hiukan erilainen luettava.


HS revitti kuukausijulkaisussaan 
ns. Enkeli-Elisan todenperäisyyttä.

Tutkija Lauerma ehätti kertomaan, että kouluutetut
keski-ikäiset naiset ovat helpoimmin höynäytettävissä
tällaisiin juttuihin.

Hm, käsittelinhän minäkin asiaa tunnilla, kun puhuimme
kiusaamisesta.
Sanoma, jonka toivoin heidän kaikkien muistavan,
oli se, että aina pitää kertoa jollekin aikuiselle,
jos itseä tai toisia kiusataan.

Olen niin monta tapausta yli 40 vuoden aikana nähnyt,
ettei minun tarvinnut kysellä, olisiko totta vaiko sepitettä.

Naapurin P:n päivien päätös:
Ammattikoululainen, joka ei kyennyt kotoaan poistumaan,
koska oli kokenut koko kouluajan nk. kilttien, kunnon
kotien jälkikasvun häneen kohdistamaa
kiusaamista, meni yksin ollessaan
autotalliin.

Autotallin perälle, mattokääröön, hän johti muoviputken 
autonsa pakoputkesta,
otti lääkkeitä ja antoi pikkufiiunsa käydä,
kunnes polttoaine loppui.

Naapurin poika on vain yksi esimerkki.
En usko, että kiusaajat muistavat tekojaan,
katuvat, ei varmaankaan.

Nuorimmaiseni syntyi noihin aikoihin ja olin
herkällä mielellä,
minun muististani naapurissa tapahtunut ei
unohdu.

Ulkona on lämmintä, aika ajoin sataa hyvinkin reippaasti,
pyykkejä ei voi narulle laittaa.

Radioamatöörien kesäleiriltä kuuluu 
radiohamin tekstiä ja musaa.
Pojat ovat siellä, Tampereen lähellä tällä kertaa.

Kotikylässä käydessäni vanhalla koulullani
 oli vanhojen kuvien näyttely,
siellä näin kaksi seidan kuvaa ja nyt minulla
on molemmat kuvat,
poro- ja kalaseita.


Kalajumalan kuva on revennyt versio,
se on selkeämpi kuin korjattu.


Poromies, isäntä, seisoo porojumalan vieressä,
emme me niin kovin kaukana ole ajasta,
 jolloin uskottiin luonnonjumaliin.
Olen lapsena nähnyt isännän, seidan
ja nuo rakennukset.

Hexa sai Hong Kong'ista paketin, josta otin
osasia talteen ja minulla on kortti, jossa käytän
sen kiinnitysmekanismia, puolivalmiina.
Samaan korttiin laitan toisesta paketista ottamani
aaltopahvin,
hm, mitähän siitä tulee?


Mustarastas laulaa, löytäneekö kuulijaa?


2 kommenttia:

  1. Kokeilen tätä kommenttia, tulisikohan perille.
    Sain tuon Kellokosken Prinsassan tekijä Ilkalta viime kesänä. Otatti vielä kuvankin, jossa olemme, kaksi kirjailijaa. Kirja on asiallinen ja hyvä. Kannattaa katsoa elokuva, se on tosi hyvä. Sait noista puujumalista ihan selvät kuvat. Yritän Ilkan Kirjasta, olisiko hänellä minullekin tuota lukukirjaa. T.K

    VastaaPoista
  2. Hain Antikka.netin kautta ja silloin mielestäni jossain olisi ollut toinenkin lukukirja, en vain raatsinut tilata molempia.

    VastaaPoista

Iloitsen kommentistasi!