Lämpöä riittävästi

Tänään vain laiskottelin, täydellisesti pidin lomaa!

Ulkona ei ollut pitkään hyvä olla auringossa,

lähes 25 plussaa, eikä tuullut juuri lainkaan.

Luin Anja Gustafssonin Antiikkilipaston 

selkä aurinkoon päin.

Ehkä hiukan kihelmöi harteissa.

Se olikin ainoa, mikä kihelmöi.

Kirja oli minun makuuni hiukan liian pikkusievää,

 keskiluokkaista kahvittelua, mökkeilyä,

valkoviiniä, kulttuuria, mitä nyt muutama epäselvä kuolema,

rajan takaa tullut mafia ravisteli herttaista eloa.

Luin, en riemastunut minulle uudesta tuttavuudesta.

(Huom. en aio olla mikään arvostelija, totean vain!)

Naapurit putsasivat rinnepäädystä tien

viereltä pitkän heinän ja kertoivat,

niin kuin olin keväällä arvannutkin,

että koiranomistajat olivat alkaneet pitää 

pitkän ruohon aluetta sopivana paikkana

koirien ulosteille.

En viitsinyt sanoa, jotta mitäs minä sanoin.

Onkohan olemassa mitään järkevää kylttiä, 

joka ei pahentaisi tilannetta?

"Onhan sinulla kakkapussi mukana?"

"Kun on rahaa koiraan, on kai ulostepusseihin?"

"Älä nolostele, kyyki sinäkin, pussin kanssa!"

Vai mikähän olisi sopiva muistutus?

Talven lumenlanaaja oli nostanut murskekasan meidän

rinteeseen, emmekä voi ruohonleikkurilla

ajaa, niin kuin ennen teimme.

Sainpas nyt ainakin toisiakin lyhyen ruohon kannattajiksi.

Ei siihen niin usea kehtaa pysäyttää koiraansa,

toivon ainakin.

Tänään sain Ilkan Kirjasta lukukirjan v. 1948,

ei, eihän se ole vanha, vai onko?

Olen tsempannut Suurinta pudottajaa katsoen kuntopyörällä

ja tein minä kaalikeitonkin,  kookosmaitoon,

vaikka tiesin sen raettuvan,

maku on silti hyvä!

Samalla tein kaalisalaatin, annoskoko on kuin

ison perheen emännän,

tuskin jääkaapissa kovin nopeasti pilaantuu.

Olin tänään hiukan luonnon vastainen,

rinteessä olevan pihlajan nysän varrentynkiin oli kasvanut

uusia alkuja. Menin Roundupilla suihkuttamaan,

auttaneeko?

Pois se on satava, uudetkin lehdet olivat saman

taudin vioittamat.

Huomiseksi ennustetaan viileämpää,

leikkaan sisäpihan ruohon, onkin kasvanut

edellisestä leikkaamisesta.

Nyt en tarjoile mahtipontista venäläistä miesääntä,

vaan herkähköä Eija Ahvoa.