Lämmöllä muistan

Olen ollut kirjojen suurkuluttaja

(auts, olipas tylsä ilmaus!)

koko ikäni.

Ison perheen lapsena ei saanut paljon joululahjoja,

mutta aina oli varmaa, että kirjan sai.

Siinä syy siihen, että olen ollut lukija

kaiken ikää.

Kun kotona olevat ja koululta lainattavat

oli luettu, otin isän hyllystä luettavaa,

näin tulivat Hyppyarkku ja Me kuolemme yksin

luettua turhankin aikaisin.

Usein kysyn, mitä  toiset ovat  viimeksi lukeneet, 

saadakseni uusia vinkkejä kirjavalintoihin,

itse niin helposti urautuu ja valitsee

luettavakseen aina samaa tuttua.

Kerran sain vastauksen: Maeve Binchy,

Eeva- kollega oli saanut juuri luettua yhden hänen kirjansa 

ja lupasi lainata minullekin luettavaa.

Näin sain kuin tuulen tuomana uuden luettavan, 

luinkin monta Binchyn kirjaa

esim. Ystävyyden piiri, Talo Duplinissa,

Ei aina käy niin, Italian illat.

Ihastuin ja myöhemmin kyllästyin,

oliko liian kilttiä, hyväntahtoisuutta liiaksi asti.

Joka tapauksessa alussa pidin juuri siitä,

mutta samaa ruokaa ei voi ihastellen sen makua

syödä peräkkäin monta kertaa.

Haluaa uutta.

Luin, että kirjailija Maeve Binchy on nyt kuollut.

Lämmöllä muistan monta hyvää kohtaa niissä

kirjoissa,

yhteisöllisyyden, tietynlaisen viattomuuden,

vaikeuksien keskellä selviytymisen.

Toivon, että olen löytänyt kirjoista jotain sellaista,

mitä irlantilainen Maeve Binchy tarkoitti löydettäväksi.

Kirjat ovat kuin musiikki, jokainen saa niistä

erilaisia kokemuksia,

samastakin.

Toinen muistettava (?) on Tony Martin 98v. kuollut,

hänen äänensä muistan, se oli sitä aikaa,

jolloin ei teknisin välinein muunneltu,

laulaja lauloi, jos taitoa oli.

Muisteleekohan joku Jukka Poikaa
jossain tulevaisuudessa,
ehkei, muistettavia taitaa olla liian kanssa,
kuvittelisin.

Eilen odotin ukkossadetta,
hiukan saimme vettä ja etäisiä jyrinöitä,
Oulun alueella oli ollut vettä tulvaksi asti.

Nyt pehmeää, poistunutta ääntä: