Oli hyvä päivä koulussa.

Tänään ennakoin seuraavaa yltin tuntia ja tarjosin,

koska oli pitkä päivä, lapsille runsaan välipalan:

viinirypäleitä, nektariinia, mansikoita,

omenia, aprikooseja, avomaan kurkkuja,

porkkanoita, lanttua, naurista, minitomaatteja

ja kesäkurpitsaa.

Kaikille ei ollut helppoa maistaa edes pikkuista palaa

noista tarjotuista,

hyvin pehmeästi pyysin, että saisivat isomman

kolon palaseensa kuin pihani harakat,

hih, mikä vertaus,

mutta mansikoissani koettu ja nähty.

Tuosta on hyvä jatkaa terveellisellä

ruokailulla.

Ainakin näin toivon.

Tänään tein avustajalle kortin annettavaksi äidin nimipäivänä,

kukka oli  toivomus ja yritin tehdä sellaisen, kuin ymmärsin

saajan ja tilaajan toivovan.

Avustajalle olen hankkinut kivan koiraleimasimen,

sen kortin teen hänelle syksymmällä,

piristykseksi.

Otin hänet huomioon, kun teimme kuvistyötä,

Koiran ilo, jossa eteisen matto ruttaantuu,

kun omistaja tuo uusia luita koiralle ja

 koira hyppii iloisena ilmassa,
luut lentävät yläpuolella.

Hiukan jänskättää meno hierojalle,

kyseinen henkilö on persoona.

Luin Sarin blogista, että hänen taistelunsa on

päättynyt.

Surullista.
Aina toivoo parempaa.