Pidä varasi,
niin kuin sanotaan,
ettet sekoita sormea kuuhun
osoittaessasi sitä.
John Cage
Kahden-kolmen aikaan herätessä olen mennyt ihastelemaan
terassille lämmintä yötä ja kuuta.
Meillä yöt eivät vielä kovin pimeitä,
mutta tarpeeksi, että kuun näkee.
Sain muutaman hyvän verhokapan,
pitkiä kuin mitkä
ja pesun jälkeen pistäysin naapurin yli 80v. naista
(hän ei ainakaan pidä mummo sanasta!)
katsomassa, huolisiko hän keittiöönsä
uusioverhot.
Kyllä kelpasi, oli juuri päässyt moittimasta minua,
kertoi rivitalon Tauno-naapurini myöhemmin.
Sehän on hänen elämänsä eliksiiri,
moittia toisia, myös heitä, jotka auttavat.
Olen ulkoportaille vienyt ternimaitoa ja marjoja,
en ole sisälle mennyt,
tunnenhan hänet jo.
Nyt hän kertoi tehneensä rikosilmoituksen eräästä
auttajasta, oli kuulemma vienyt häneltä
Marimekon pussilakanan.
Jo talvella oli kuulemma vienyt puukon,
mutta nyt ihan prinsessalakanan.
On tosi pelottavaa, kun tulee tuohon ikään ja
kaikki katoaa,
ja kun ei ole kenningillä, epäilee heti toisia.
Poliisi oli kertonut, että hänen äidilläänkin on samanlaisia
oireita ja siitähän se riemu olikin syntynyt,
kuinka hänestä tehdään dementikkoa.
Surullista.
"...ettet sekoita sormea kuuhun."
Luoja varjele tuolta kohtalolta,
mutta melkein kaikkien suvussahan noita on,
muistinsa menettäneitä ja epäilijöitä.
Sain eilen kahlattua menneisyyttä lävitse neljän roskasäkin verran,
"roskaa" niin kuin vanhimmaiseni opasti käydessään,
kun tyhjensimme vaatekaappia.
Nyt oli vuorossa työhön liittyvät mapit ja tehdyt
monisteet.
Suurin osa oli S2 tehtyä, jota en enää tarvitse.
Silloin oli tosi heikosti materiaalia ja tein
jokaiselle henkilökohtaisesti hänen tarvitsemansa
kielenoppimismateriaalin
Voi, vielä pitäisi olla lomaa pidemmälle,
saisin käytyä kaikki kirjahyllyn kulmat
ja kaappien sisukset.
Nyt olisi vauhti päällä.
Kun en ole mikään tietokonenero,
kantapään kautta oppinut vain,
meni hiukkasen aikaa, kun sain tehtyä
joulukortteja varten nimi ja osoitetarrat
valmiiksi.
Olisihan siihenkin ollut varmaan
suorempiakin teitä,
sinnillä vain kokeilin ja sain tehtyä,
hyvä minä.
Nyt on joulukortit vielä tekemättä,
suunniteltu nekin.
Keskiviikkona on vesopäivä ja torstaina
alkaa työ.
Marja-Leena Mikkolan runo ja
Anneli Saaristo laulu säväyttää aina:
Tyttö ja tanssiva karhu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Iloitsen kommentistasi!