torstai 30. elokuuta 2012

Ystäviä, mikä on ystävä, sanoi Leke.



Hiukan on pieksetty olo,
hieroja löysi, minkä olin tiennytkin,
tosi kipeitä paikkoja kädestä, selästä ja
hartioista.
Vasen puoli osallistuu aina kun oikeakin,
vaikka ei tarvitsisi
ja se aiheuttaa jännityksen.

Seuraava aika sovittiin ensi viikolle.
Oi, saisinpa koko kropan kuntoon!
Siirsin koko viime talven ajan varausta
ja nyt olikin vaikea rentouttaa, kun kävi kipeää.

Kun sanoin siitä,
 kertoi hieroja L., että osaan hyvin kestää kivun.
Ainakin yritin hengitellä ja ajatella muuta,
ettei hoidon vaikutus estyisi.

Nyt on sellainen olo, että tekisi mieleni
vaakatasoon.


Sepän toukka jätti muutaman malvan alun syömättä
ja nyt saan iloita niistä.


Viime kesänä siemenensä nakelleet orvokit 
ovat saaneet jälkikasvua.
En hennonnut repiä pois,
rikkaruohojakaan, etten riipisi myös
näitä pikkuisia.


Nämä haileat krassit ovat oikeastaan kauniita,
omasta mielestä.


Ulko-oven amppelissa kasvaa maahumala ja krassi kukkii,
molemmat vaatimattomia,
mutta paikkansa ansaitsevat.

Vaaratonkin kasvain voi olla vaikea, 
jos se on vienyt näön toisesta silmästä
ja uhkaa toista.
J:n kuvissa oli ollut muutoksia,
ainoa mahdollisuus on sädetys,
jos muutokset osoittavat ärhäköitymistä.

Tilanne on vaikea perheen isälle, mutta myös
läheisille.
Ei ole reilua, ei.

Avustaja oli tyytyväinen tekemääni korttiin,
toivottavasti äitikin.

Ystäville,
menneille, 
oleville
ja tuleville.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Iloitsen kommentistasi!