Illalla ei ollut mielenkiintoa televisioon,
joten otin kirpparilta ostamani Antti Tuurin
Taivaanraapijat kirjan luettavakseni.
Pidänhän minä Tuurin tyylistä,
joskin enemmän edellisistä kuin tästä.
Tasaista, yllätyksetöntä,
hämmentävää, että kirjaa
on mainittu "naisten kirjaksi",
sitä en lukiessani huomannut.
Nyt jälkeenpäin miettien:
Laimi, vakaa ja selkeä, jalat maassa elävä,
Jussia melkein poikanaan huolehtiva äitihahmo,
Kaarina, kortteerin pitäjä, omalla laillaan jalat maassa oleva,
sisartaan parhaalle elättäjälle sortteeraava,
Fiina, joka työvoitolla yritti saada haluamaansa
kortteerin kunnostajaa
ja Cristina, jonka piti saada kahdelle lapselleen kodinhankkija.
Olihan siinä naisia, aikana, jolloin koti-Suomessa
naiset olivat äänioikeutettuja,
Amerikassa eivät.
Kirja tuli nopeasti luettua.
Aamusumussa oli maisema täällä,
samoin Viron sääksien pesän seutuvilla.
S8 sai napattua kalan itselleen ja pesässä alkoi armoton huuto.
Nori käänsi jo selkänsä,
mutta S9 elättelee toivetta,
jos kuitenkin onnistaisi!
Älä lounehi! arvelee kalaa tiukasti pitävä S8,
ja piti kuin pitikin puolensa.
Aurinko on keskipäivän jälkeen yrittänyt kurkkia,
pilviä on kuitenkin enemmän
kuin taivaansineä näkyvillä.
Leivoin pakastimeen isomman piirakan,
oli turvallisinta laittaa sinne,
maistui niin hyvältä!
Niitä Bää-kirjoja varten sain pääkirjastosta
poistettujen pinosta hakea tarvitsemani.
Vähästä sitä mieli tuli iloiseksi!
Kolmosten kanssa laitoimmekin jo exlibrikset
ja teimme kaksi tehtävää.
Mitähän vanhemmat arvelevat,
kun teemme sellaista, mitä ei ole ennen tehty,
onko hyvä vastaanotto, vai tuleeko koppaa ja lautaa?
Otin tuon ajatuksen toteutettavaksi yhtenä tienä
kirjoihin, niiden käytön monipuolisuuteen.
Ja tietty myös luovaan toimintaan,
osa on ohjattua, osa taas ihan itse keksittyä.
Kaunista syysviikkoa itsekullekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Iloitsen kommentistasi!