Sainpas Norista kuvan napattua netistä, S7
on pienin ja yrittää pitää huolta itsestään isompien kanssa.
S8 ja S9 ovat lennelleet jo useina päivinä,
S7 arkailee vielä.
Hurjan korkealle sääksien pesä on laitettu,
kokeillaan, miten linnut hyväksyvät ihmiset
ampumisineen ja junan äänineen.
Jos uutistarjontaa on uskominen olen psykopaatti,
kun minulla ei ole 400 kaveria,
siis ellen ole Facebookissa.
Ja kun juuri tuo minut etäännytti, nuo sadat "kaverit",
joiden olemassaololla kehuskeltiin.
Joutuukohan tässä uudelleen kasvatettavaksi johonkin leiriin,
kun ei sopeudu somen muottiin?
Ja maailmankirjat sen kun kääntyy nurin,
Reginan julkaiseminen loppuu.
En kyllä niinkään Reginaa, mutta Nyyrikkiä ja
Perjantaita salaa luin.
Kylän lehdet tulivat (talvella porokyydillä)
meille ja sieltä ihmiset omansa hakivat,
joskus päivienkin päästä.
Oli siinä aikaa varoen lukea, syntisiä tekstejähän ne,
ei niitä olisi saanut lukea.
Jälkeen päin olen lukenut, että jopa Waltari kirjoitti
Perjantaihin ja Nyyrikkiin ja
taitaa blogimaailmastakin löytyä muutama
nimimerkillä kirjoittanut.
Se oli kirjailijoille yksi tapa hankkia leipää.
En muista ihmesäväyksiä tuolta ajalta,
rakkautta, petollisuutta, surua ja iloja,
sen ajan elämää noissa kertomuksissa oli.
Eivätkä ne siihen aikaan mitään säädyttömiä
kertoneet.
Sain tänään Lavinian leimasimet,
niin kovin himoitsemani sarvipäät
ja linnut.
Ajattelin osan joulukorteista tehdä luonnon aiheella ja
osan seimi/enkeli/Raamatun teksti aiheella.
Kiitos, Hexa, taas avusta!
Sain myös ne Uuden ajan kulttuurihistorian kirjat,
ei tarvitse etsiä lukemista, jos lainatut loppuvat.
Työpaikalle menin ennen yhdeksää ja poistuin neljän aikoihin.
Piha oli kaivannolla, kuinkas me saamme varjeltua lapset
huomenna ja perjantaina?
Kunnon suoja-aidat puuttuivat.
Isot koneet ajoivat koulun molemmin puolin,
ja kentälle oli kasattu soraa monta suurta kasaa.
Älyputkien kaivu on kesken.
Entisen luokkani ikkunat otettiin päivällä pois,
seuraavat viikot ovat kovin pölyisiä ja äänekkäitä.
Ilmastointia ei oltukaan laitettu rivitalon luokkiin,
vaikka luvattiin.
Voi, lapsiraukkoja, ilma siellä loppuu, vaikka
kuinka tuulettaisi.
Kärsivällisyyttä kysytään, niin pieniltä
kuin aikuisiltakin.
Sain hakea jo ne koirien kyykkimiskyltit,
nopeasti saivat valmiiksi.
Saas nähdä, minne Keijo ne ruuvaa?
Ja saavatko olla rauhassa, ettei joku
nappaa matkaansa?
Poljin pyörää taas tunnin, vaikka olisi tehnyt
mieli ottaa torkut, mutta ei auta jättää kesken
hyvin aloitettua kunnonkohennus kampanjaa.
Jaksaa paremmin, kun jaksaa polkea,
niinhän se on.
Tähän vuodenaikaan oppilaat ja opettajat näkevät
painajaisunia koulusta
ja kuitenkin tutkimusten mukaan
oppilaat viihtyvät koulussa,
ainakin hiukan paremmin kuin ennen.
Mikä siinä sitten on totuus,
kuuluvatko unet sopivankokoiseen stressiin,
vaiko liian suureen?
Ok, tähän vuodenaikaan:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Iloitsen kommentistasi!