"Mä annan sut pois...

Torstaiaamun kuva Norista saaliin kanssa:

Poikasia näkee enää harvoin pesällä.

Piret-emo on Nasser-järvellä, jossa on +36 astetta,

kohta varmaankin myös toisten suunta on kohti

lämpimämpää olotilaa.

Meillä käydään öisin  lähellä nollaa,

pääskysiä en ole enää nähnyt ja 

västäräkkejäkin vain muutaman.

En löytänyt lainaksi keräävää ruohonleikkuria,

joten leikkasin tavallisella.

Polttoainetta piti käydä hakemassa kesken kaiken,

mutta ilman sitä pysähdystä jaksoin hienosti kaikki alueet.

Siitä olen kiitollinen Luojalle.

Kylttien lukeminen:

En ole vihainen koirille,

niiden omistajille kylläkin!

Ettäs on tyhmä pää, kun pitää pysäyttää

koira juuri sen kyltin kohdalle,

missä asiallisesti muistutetaan:

Jos koirasi kyykkii, kerääthän jätökset pois.

Meillä on tässä lähellä kaksi tyhjää tonttia,

joille voisi koiransa taluttaa.

Vika ei ole koiran, vaan hihnasta pitävän ihmisen.

Noiden kahden kyltin kohdalla oli useita kasoja.

Ihmisen mieli??

Olisiko viisaampi mennä (heidän) asumaan metsään,

jos ei jaksa ymmärtää sitä, että toiset ihan ilmaiseksi

pitävät alueensa siistinä kaikkien iloksi??

Täällä ei tarvitse maksaa koiraveroa, joten omistajia on moneen junaan.

Harasin ne alueet, jotka jäivät haraamatta

torstaina.

Naapurin Sirkka tuli lopussa avuksi.

Kävin suihkussa ja menin pistäytymään Åströmin kartanon

Hyvinvointitapahtumassa, joka järjestettiin

 paikallisen jääkiekkoseuran hyväksi.

Nyt lämpiää jo sauna ja varmuuden vuoksi otan särkypillerin,

jotta koneen kanssa epätasaisella kävelystä

ei tule kipuja ja käveltyä könkäten.

Luen nyt Jane Green Vuosi maalla,

Eksyin taas ottamaan minulle epäsopivan kirjan,

 kai kannen ansiosta.

Aineksia olisi, mutta niitä käsitellään kovin pinnallisesti,

ah, miten helppoa erot ja sairaudet!

Saa nähdä, paraneeko loppua kohti?

Ostin eilen kaksi kanervaa, laitan ne huomenna

amppeleihin,

ja kasan kynttilöitä lyhdyissä poltettaviksi.

Niin, jäi niitä lyhtyjä vielä tallellekin,

vaikka vanhimmaiseni opastamana laitoin

heinäkuussa kaatopaikkakuormaan monta.

Naapurin Sirkka kyseli yhteisvastuuta pihatöistä,

 eiväthän lumet sada tasaisesti joka talviviikolla,

eikä ruohonleikkuuta ja harausta
satu tasaisesti kesäkuukausina.

Tottahan hän puheli, mutta miten saada

kaikki osakkaat ottamaan samaa yhteisvastuullisuutta

näistä taloyhtiön töistä?

Seinänaapuri juoksee ovelta ovelle 

hankkien taivaspaikkaansa,

ei ruoho saa leikkaajaa, eivätkä lehdet haraajaa.

Ihmisillä on erilaista suhtautumista vastuullisuuteen,

ei siinä näy usko vaikuttavan.

Lauantai-iltaa!

Jostain tunki tämä laulu, jotain totta: