Sitä saa, mitä tilaa, vai?

Olin taivastellut sitä, miten paljon hyviä tiiliä

murskataan,

eikö niitä voisi käyttää?

Ainakin yksi tiili pitäisi saada jäämään

tuleville polville entisestä koulusta.

Ne pienet korvat!

Viimeiseltä välitunnilta tuli sanansaattajia:

"Ope, meillä on sulle yllätys!"

Se oli tuulikaapissa, pikkuiset oppilaani

olivat löytäneet luvalliselta alueelta

tiilen ja toivat sen minulle.

Kyllä me sille jonkun kivan käytön löydämme!

Eivätkös olekin ihania pikkuisia?

Harrastuksiin liittyvänä asiana teimme kirjanmerkin,

hyvin onnistui, vaikka en ollut leikannutkaan

kaikkea valmiiksi,

oppilaat saivat itse suunnitella ja leikata.

Tänään äidinkielessä tehtiin paritöitä ja
huomenna on sitten matematiikan
paritöiden vuoro.

Tänään tuli Dekorettesta tilaamani kaksipuoliset

teipit, vien ne koululle laskun kanssa.

Nykyisellä tavarantoimittajalla ei

ollut edes luettelossaan moista.

Hiukan liikahti eteenpäin taas uuden teko,

anturat saivat sementtiä.

Purku on pysähtynyt, ennalta ei oltu "tiedetty",

että pannuhuoneen katto oli eristetty asbestilla

suojaten yläpuolella olevaa luokkaa.

Sen purkajat ovat odotuksessa.

Olen lueskellut Kuuntele tämä tarina kirjaa,

"Hyvä tarina auttaa lasta nukahtamaan

ja aikuista heräämään".

Kun illalla luen ja nukahdan, 

olen varmaankin lapsi

ja kun jään miettimään tarinoiden antia, olen aikuinen.

Eikös se niin kuulu ollakin,

osa meissä lasta, osa aikuista?

Kiva, Saron, että löysit tiesi tänne!

Jos saisin toivoa, en haluaisi kuunnella

vanhainkodissa sen hetken iskelmiä,

please, soittakaa minulle vaikka tätä!